Jos pyykki ei näytä selvästi siirretyltä on se luotettavin rajapiste. Myös vanhoja rajalinjoja, rajaojia ja muita maastossa näkyviä merkkejä pidetään useimmiten koordinaatteja tarkempina. Vanhimmat pyykit on aseteltu 1700-luvulla, eikä niiden kartat ja mitat ihan hirmutarkkoja ole. Joskus pyykkejä merkittiin ilmakuvausta varten valkoisilla risteillä. Niistä on saatu jo sitten aika tarkkoja koordinaatteja nykypäivällekin.
ojista ja muista linjoista on vaihtelevia kokemuksia, ojien perkauksessa tuppaa linjat oikenemaan sinne mistä helpompaa kaivaa, samoin rajaa pitkin kulkemaan tarkoitettu sähkölinja menee ihan mistä sattuu. Jos on vanhoja pyykkejä, niin löytyy myös kauppakirjoja, lohkomistoimitusten pöytäkirjoja, läänin kuvernöörin päätöksiä.... joissa on vaan lohkottu joku määrä manttaaleja, joka sitten oikein puumerkillä on vahvistettu ja käsin piirretty kuva viereen tästä vakuudeksi, onneksi sentään kirjoitettuna selvällä 1800-luvun virkamiesruotsilla. Usein tätä absoluuttista totuutta ei tarvita, jos asiat pystytään sopimaan ja rajan paikka löytämään yhteisymmärryksessä.
Oma lukunsa on tietysti tämä pinta-alan kutistuminen.... kait se metsälle käy kuten pelloillekin, kutistuu lukuisien digitointien seurauksena