Jos on koko ikänsä asunut maatilalla ja touhunut siellä käytännön töissä, niin ehdottomasti kannattaa opiskella jotain aivan muuta kuin maataloutta. Avartaa maailmaa jonkin verran. Jos aivan pystymetsästä lähtee, niin sitten jotain maajusseilua olisi varmaan hyvä opiskella.
Mutta ei siihen paskan lappaamiseen tosiaan tarvita tutkintoa. Nykymaailmassa tarvitaan osaajia, eikä tutkintotitteliä. Jos ihminen osaa soveltaa täydellisesti neljää Maxwellin yhtälöä, on aivan sama minkä koulun todistus on käsissä. Maxwellkin asusteli lapsuuden maatilalla, joten siinä hyvä esimerkki.
Insinööri tai ekonomi? Ns agraarihomma tulee maatiloilla vähenemään, tilalle tulee mm. bioenergiaa, ympäristöekonomiaa, automaatiotekniikkaa ja miljoonia muita liitännäiselinkeinoja joille yhteisnimenä voi olla luonnonvara-alan monitoimiosaaja. Insinöörikoulutuksia on moneen lähtöön, tuotantotalouden di-koulutuksesta ei ymmärtääkseni ole haittaa, vaikka joskus päätyisi vaihtamaan alaa
Kaupallinen koulutus taas palauttaa ihmisen järjelliseen tekemiseen, ideologiset yhden aatteen hörhöilyt jää tekemättä, kun auttavasti ymmärtää, ettei "tansakaisen maajussin" pääasiallinen tulonlähde ole viljely, vaan tv-ohjelmasta saatava tulo
Verkottuminen on opiskelun yksi merkittävimmistä eduista, pitäisi vaan tietää mihin haluaa verkottua. Tuta-di ei kelpaa neuvo-neuvojaksi, siihen pitää olla oikea koulutus ja tutkinto