Tuo satomittaus ja siitä tehty takaisinkytkentä seuraavien vuosien toimenpiteisiin, siinä täytynee harrastaa laajasti tieteellistä tutkimusta. Muuten voi tapahtua hölmöilyä.
Jos valitsemme sellaisen strategian, että sieltä , mistä tavaraa tulee paljon ja missä on paras ravinteiden hyväksikäyttöprosentti, sinne panostetaan edelleen, ja kompensoidaan tilan sallittua kokonaislannoitusta vähentämällä heikkotuottoisten peltojen ravinnetasoa, sillä ei taideta joutua kuin negatiiviseen kierteeseen. Ilman vakiohehtaaritukea ne heikkotuottoiset alat saattaisivat siis jäädä kokonaan pois viljelystä. Investoinnit perusparantamiseen kilpailevat viljavamman pellon hankinnan kanssa. Vuokrat ovat niin merkittävä kuluerä, että niiden sitominen sadontuottoon olisi myös välttämätön asia.
Se, että panostetaan eniten aina heikkotuottoisimpaan peltoon, on erittäin riskialtista. Voi olla, että pellon viljavuus ei siltikään nouse parhaimpien luokkaan. Maalaji, kaltevuus kuhunkin ilmansuntaan, metsän vaikutus, pohjavesitilanne. Jokainen investoitu euro saattaa tuottaa huonommin kuin parhaaseen peltoon investoitu euro. Kokonaissadoissa voi egobuustailla, mutta selvästikään ei kyse ole optimaalisesta tuotantopanosten jakamisesta.
Koska pellon hankinnalla, ja sen pitämisellä viljelyssä on tavanomaisen kasvinviljelyn kanssa kilpailevia syitä, esimerkiksi eläinyksikkövaatimukset ja lannanlevitysala, on monessa yksittäistapauksessa satokartta-lannoitusoptimointi, ainakin maksullisena palveluna melkoista yliorganisoimista.
Lohkokohtaisena satotason kartoittajana tilavuusmitta saattaa mahdollistaa jo jonkinlaisen seurannan onnistumisesta. Esimerkiksi saman vuoden syysvehnän kylvöajalla on jopa olettamaani isompi vaikutus satotasoon (1500 - 6000 kg) , miten sen naputtelee johonkin satokartoitusautomaattiin ? Eli väärä kylvöpäivä käynnistäisi mittavat perusparannustoimenpiteet vai miten se nyt oli ?
Pienenä anekdoottina voisi mainita 60-luvun loppupuolen tapauksen, jossa aikaisemmin meidän lehmien lannalla doupattu pelto tuotti siihen aikaan erityisen suuria syysvehnäsatoja, pitkälle yli viisi tonnia hehtaarille, myytyä. Sitten pellolle tulee viljelijäksi alkuperäisen omistajan vävy, oikein maisteris-ihminen viljelytekniikan alalla, ja kertoili ylpeänä, että "kun hän laittaa tämän pellon kuntoon" , saa hän sittten vasta oikein kunnon sokerijuurikassatoja. Muutaman vuoden koetti, lopulta ei kasvanut kuin jotakin rikkaheinää. Yhtenä oikein limaisena vuotena emäntänsä oli heittämässä Hilleshögin tankkiin ritilän läpi pudonneita pieniä juurikkaita, ja puuskahti melkein itkuisena, "ja kun kaikki on tehty, mitä kirjat sanoo, mut ei vaan kasva !"
Kolmekymmentä vuotta kesti maan toipua, nykyisellä omistajalla tulee nähtävästi taas ihan mallikkaita satoja, kun tallausvauriot ja rikkaruohovaiva on vähitellen toipunut ennalleen.
-SS-
Viimeksi muokattu: 21.09.12 - klo:10:22 kirjoittanut -SS-
