Tuosta CC:n tarinasta sivulla 9 tuli niin nostalginen tunne, että pakko muistella viimeistä kesää paalausurakoitsijana.
Sattui niin, että toiselle rehunteolle tuli hieman reilummin vettä. No ei hätää, ketterä ja kevyt paalausketjuhan ratkaisee ongelman.
Takaniitylle pääsy vaati peilien sisäänkäännön, mutta matkaa päätieltä ei ollut onneksi kuin puolikilometriä. Sarat hienoja 300m pitkiä. Parikymmentämetriä ennen päätyä selvisi että rummut on tukossa, ei mitään asiaa päätyyn. Saranleveys sitä luokkaa, että ei mitään mahdollisuutta kääntyä, ei muuta kuin pakki päälle... Sarkoja ei onneksi ollut kuin viisi. Peilit "suppuun" ja kotia. Hyvä keikka paalitaksalla, mitään ei särkynyt.
Luomutukiharrastajavapaa-aikaviljelijä oli päättänyt muuttaa pellon sadon rahaksi. Kymmenen ha olisi paalattavaa. Niittäessä oli kuitenkin käynyt selväksi, että noin puolet oli sen verran heikkokasvuista että sitä ei kannattaisi paalauttaa. Mullinkasvattajapaalausurakoitsijahan tarvitsee tietenkin rehua, joten sen heikomman saa paalata jos vähentää paalit paalaustaksasta. Siitä paremmasta tuli keskimäärin 2,5 paalia/ha, en sitten ajanut sitä heikompaa, *****mainen mies kun ei heinät kelpaa.
Maitomies X:n rehukalusto, Valmet 900, kelasilppuri ja Velsa 7t. ei oikein pysynyt pinnalla, kun oli salaojat menneet pirut tukkoon. Oli koko syksyn niin kiirettä että en ehtinyt, olisi jopa niittänytkin valmiiksi (Pomo 185).
Niin että menneitä muistellessa ja tätä ketjua lukiessa tuli mieleen, että pitää muistaa nostaa hintoja, ettei vaan kukaan soita...
