Konekauppiaat ovat huolissaan leipänsä riittävyydestä. Kesällä hehkutettiin traktorimyynnin kasvuluvuista, mutta nyt on totuus sielläkin paljastunut. Pieni syysromahdus myyntikäyrissä. Eikös Juhana Vartiainen aina puhu siitä maatalouden markkinatalouteen siirtymisestä. Tässä on taas pieni osoitus, että on siirrytty. Ei maajussin tarttee huolehtia konekauppiaan leivästä. Aika syvällä taidetaan käydä, mutta jos tulevaisuudessa halutaan, niin kyllä siihen lääke löytyy, että niitä puimureita ja muita koneita myydään enempi.
Tuossa vaan uusimmassa suomalainen maaseutu-liitteessä oli kaksi eri tilaa, toinen Suomesta ja toinen Saksasta. Saksalaisella tilalla oli vanhat koneet ja pieni apevaunu. Ei kai Suomessa kukaan osta seitsemän kuution vaunua, pitää vähintään kaksiruuvinen olla. Suomalaisella tilalla oli viljan murskemylly, joka oli kymmenen vuotta vanha. Oli menossa vaihtoon, kun oli "lopussa". Miksi se menee vaihtoon, jos on lopussa. Eikö kannattaisi kunnostaa, kun on yksinkertainen kone tai jos niin lopussa, ettei kannata kunnostaa, niin sulatukseen.
Samoin kai niitä puimureita voi kunnostaa maailman loppuun asti, jos bittipuoli vaan pysyy hengissä uudempia koneita ajatellen. Kesällä lueskelin profista amerikkalaisesta urakoitsijasta, joka aiemmin oli vaihtanut puimurit kerran vuodessa, mutta nyt kustannuspaineessa joutuu kunnostamaan ja ajamaan pidempään. Asiakkailla ei ole rahaa maksaa uutuudesta. Samoja axial flowta sun muita cr:iä on tännekin nyt tuotu, joten kai niilläkin nyt aika monta kelatuntia pystyy elinkaarensa aikana täälläkin ajamaan. Sitten taas kunnostus ja saman verran lisää.