On niin erilaisia metsästysseuroja. Jossakin saattaa olla perinnöllinen manttaalien suuruusjärjestyksen mukainen jäsenyys, ja lisäksi täydentävänä kunnan teollisuuden merkkimiesten perintölinja, sieltä käsin se tilaus tulee, ei metsänreunan pienviljelijän. Pitävät metsästysmaita vähän kuin yksityis-ominaan, koska suurin osa onkin omaansa jo.
Ainoat, joilla on aikaa siellä mennä, ovat ne 70+ entiset kunnan merkkimiehet, heidän lapsensa ajelevat premium-autoillaan erinäisissä perheyritysten velvoitteissa ja pyörittelevät firmoja tai sitten ovat isomman tilan nappaskenkätoimitusjohtajia ne, että siksi ne kerhoon toimiviksi jääneet seniorit ehkä ovat vähän hitaita reagoimaan.
Jotenkin Puolaan ja keski-Eurooppaan suuntautuvat keski-ikäisten ja nuorempien runsastuneet metsästysmatkat kertovat siitä, että Suomessa seurat ovat hitaita kehittymään, muualla varmaan rahalla saa helpommin ja nopeammin omien aikataulujen puitteissa oikeuden urheilumetsästyksen, ja metsästysretket ovat retkeily-yritysten kaltaista toimintaa.
Jos urheilumetsästysbisnes kasvaisi Suomessa, alkaisi riistaakin kaatua, eikö. Mutta koska metsästysalueet nykyisin ovat kovin suljettuja, ei ole oikein sellaista reittiä, jonka kautta jokin maanomistajaryhmä voisikin myydä metsästysoikeuden vaikka jollekin tilausmetsästystä järjestävälle firmalle ? Onko seuroilla monopoli lupien hakemiseen ? Esimerkiksi omat ehdotukseni ja periaatteelliset tarjoukseni pienien hirvieläinten kaatorahasta menevät selvästikin merkkihenkilöiden korvasta sisään ja saman tien ulos.
-SS-