[On vain niin turhauttavaa, kun tämä keskustelu toistuu säännöllisin väliajoin, kaava on aina sama, viljelijät leimataan saastuttajiksi, ja arvostellaan ymppitukea, mutta mitään rakentavia ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi ei kenelläkään kuitenkaan ole, ja jos onkin, niin sitten ne keinot ovat lopulta sellaisia, että se lopulta tekee tuotannon kannattamattomaksi, eli viljelijöiden pitäisi ympäristöä säästääkseen harrastaa pelkkää hyväntekeväisyysviljelyä. Vaikka se jo nykyisellään on melkein sitä.
"Leimaus" (ja tosiasia) on ollut sellainen, että maatalous tuottaa edelleen valtaosan vesistön typestä ja fosforista. Nuo tulokset ovat suomalaisrahoitteisen ja - laatuisen tutkimussarjan tulokset. Joskus peili on epämiellyttävä, mutta silti totuudenmukainen.
Hyvin rakentavia ehdotukisa ovat olleet mm. "lannan levitys kasvukaudella", "tilakohtainen ravinnetase", "perheviljemän ylläpito" jne. Juuri tuottajajärjestön miehet (Härmälät) ja "asiantuntijat" (Hemilät) ovat olleet kuitenkin sitä mieltä, että joko laajennat tai lopetat. Tässä nyt ollaan...
Suhtaudun ympäristökeskuksen laskelmiin yhtä suurella luottamuksella, kuin mihin tahansa puolueihmisten linnoittaman instanssin tuottamaan tietoon. Tarkoitushakuisuus ennen kaikkea. Eikä tarkoitus ole ympäristönsuojelu.
Mitä tulee noihin luettelemiisi keinoihin, allekirjoitan kaksi ensimmäistä. Molemmat olleet käytössä vuosia. Kolmas on täyttä soopaa. Mitä isommaksi tila kasvaa, sen paremmin on ympäristö huomioitava. Sen enemmän on taloudellisia mahdollisuuksia parhaan saatavillaolevan teknologian hyödyntämiseen. Pienillä tiloilla ei ole ollut intressiä hankkia esim. lannan sijoituslevitystekniikkaa eikä teettää sitä työtä urakoitsijallakaan, kun on oma kärry ja lautaslevitin. Haihtuminen ja huuhtoutuminen on halvempi korvata ostamalla pari pussia enemmän kemiralaista. Sama juttu syyslevityksen kanssa. Kun on se oma kärry, niin "työhuippuja tasataan" levittämällä sonnat syyssateiden huudottaviksi. Pikkujutut kertaa miljoona pientilaa.....
