Palveluiden tuottamisessa kysymys on ensisijaisesti niistä palveluista, ei tavasta tuottaa. Yksityinen tai julkinen, tavoitteiden pitää olla laadukkaassa tuotteessa eli vaikka vanhustenhuollossa, ei voitontekemisessä. Pienet ja keskisuuret yritykset toimivat usein maltillisella voitontavoittelulla ja laadukkaalla tuotteella. Periaatteet ovat enemmän idealistisia ja vähemmän monetaarisia.
Mitä isommaksi firma kasvaa, sen tärkeämmäksi muuttuu profitti ja muu on toisarvoista. Tämä polarisaatio näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa, kun politiikka ja asenteet ovat olleet suuria yrityksiä suosivia. Omantunnonasiat on kätevä ulkoistaa ja olla vaan töissä, syytellään kasvotonta omistajaa ahneudesta. Korporatiiviseen yrityskenttään on ajauduttu juuri ay-liikkeen vaikutuksesta. Keskitetyt tuloratkaisut olivat aikanaan tae yhteiskuntarauhasta ja vakaasta kehityksestä, mikä mahdollisti hyvinvointiyhteiskunnan kehityksen. Tämä on hieno ansio, jota ei sovi unohtaa. Kääntöpuolella on kuitenkin yrityskenttä, jossa pieniä ja keskisuuria yrityksiä oli vähän ja yrityskulttuuri kehittymätöntä.
Enemmän pk-yrityksiä tarkoittaa enemmän yrittäjiä ja enemmän työpaikkoja. Isoja voittoja tavoittelevien suuryritysten rinnalla pitää olla pienempiä voittoja tavoittelevia, idealistisemmin johdettuja pk-yrityksiä. Voittoa pitää tulla, tottakai, mutta yhtä tärkeää on nauttia tekemisestään ja olla ylpeä aikaansaannoksistaan. Ei raha merkitse kaikkea. Ei yrittäjille eikä palkansaajille.
Jos siis pitää valita, ulkoistetaanko vanhustenhoitoa tai terveyskeskuspalveluita, niin pitää katsoa tarjoaako palveluja Mehiläinen tai Suomen terveystalo tms. vai tarjoaako sitä paikallisten yrittäjien pyörittämä parin-kolmen toimipaikan yritys.
*****ilu on jokamiehenoikeus ja syytteen saa vasta se joka lyö.
