Miksi itkeä muutaman työntekjän vähennystä. Normaalia rakennekehitystä. Ei kukaan valita kun työpaikat maataloudesta vähenee. 2011-2013 n.2500 tilaa lopettaa ja vauhti vain kiihtyy. 2020 mennessä arviolta n. -8500 tilaa.
No niitä potkut saavia työntekijöitä saattaa vähän surettaa, niitä joille se lopettaminen ei ole oma päätös. Sellainen saattaa ottaa aika koville. Siinä saattaa jollakin käydä itse-epäily mielessä, ja epätoivo. Meiltä muilta voisi odottaa vaikka vähän jonkinsorttista empatian osoittamista huono-onnisemmille lähimmäisille, ainakin juuri sillä huonojen uutisten julkaisuhetkellä, vaikka itsellä menisikin vielä hyvin.
Lopettavista tiloilla ne, joissa isäntäpari jää eläkkeelle ja lopettaa omasta halustaan pääsevät ehkä kuitenkin helpommalla kuin ne, joiden työ äkisti irtisanotaan ja ainoa tulonlähde ilman varoitusta ehtyy: vaikka viljelyn lopettaminen ei ehkä ole mukava tai helppo päätös, siinä sentään säilyy jonkinmoinen itse päättämisen illuusio. Potkujen saaminen on kova paikka, sitä ei ulkopuolisten tarvitse enää lainkaan irvistellä.
Suolahdelle minä toivon pelkästään hyvää, ja jaksamista. Muistakaa kaikki siellä, että maailmantalouden heilahtelut eivät ole yhdenkään suolahtelaisen asentajan tai insinöörin vika.