Vähänkö ois veikeetä, jos voisi näissä tapauksissa tehdä laskelman, jossa laskettaisiin aiheettomista valituksista aiheutunut teoreettinen tuottajan tappio.
Kahden, kolmen vuoden erotus saamatta jääneestä tuotosta nykyinvestoinneissa olisi melko mojova...
Ja lasku perään.
Joku voisi tietty väittää, että "vähäosaisilla" ei olisi valitus oikeutta. (pelko, jos "häviäisi" jutun)
Ajatella, jos valittajan täytyisi miettiä, että entäs jos kiusantekoni iskisi oikein todella omaan nilkkaan.
Tämä valituksen tekijän mahdollinen varojen puute hoituisi mahdollisesti siten, että yhteiskunta kustantaisi hälle avustajan, joka tutkisi ENSIN, onko valitukseen perusteellista aihetta. Ja sen estämiseksi, että ei syntyisi rahastusautomaattia asianajajille, niin hävityissä tapauksissa korvauksista puolet menisi asianajajan pussista...
Ja koska ei asianajajia voi noin yleisesti laittaa "korvausvelvollisiksi", niin tehtäköön tälläinen erikoispykälä maatalouden hyväksi... Tekeehän ne muutkin maat erinäisiä päätöksiä maataloutensa etujen ajamiseksi.
Tai jos se ei käy, niin tehdään siitä kaikkia aloja koskeva päätös, että aiheettomista valituksista valittajat maksavat "raskaimman jälkeen".
Ainahan voi olla, että se muutama prosentti saa väärän tuomion, mutta olisiko se niin poikkeuksellista?
Saati saavutetut hyödyt, kun suurin osa aiheettomista valituksista jäisi pois...
Mitä sitä tuottajat aina maksamaan yhteiskunnan päähänpistoja.
Ottakoot itse osaa tekemiinsä töppäyksiin, kuten vapaa valitusoikeus, jossa valittajan vastuu rajoittuu... ... Mihin?