Hm...
Mitähän tästäkin pitäisi ajatella?
Kukahan sen määrittelee, minkä kokoista tilaa itse kukin viljelee tai minkä suuruista karjaa pitää?
Meinaako porukka, että suuri on aina kaunista?
Että isoille kaikki ja pieniltä kaikki pois?
Johan on ajatusmaailma.
Täällä meidän suunnalla homma on kaikessa hiljaisuudessa lähtenyt jo aikaa sitten menemään niin,
että kun jollekin pellon vuokraajalle vuokrasopimusta ei uusita, yleensäkin karjanpidon loppumisen seurauksena,
ei vuokraaja enää suostu vuokraamaan peltojaan kenellekään, vaan istuttaa taimia ja laittaa metsätilaksi koko homman.
Moni persottelee vapautuvia peltoja mutta harva enää saa.
Siinäpä sitten joko raivaat tai pidät laajennukset päiväunina.
Mutta tuo maidon haku. Jos sopivasti tila hollilla on, meijerit haluaa sen maidon.
Laidunnuksen puolesta meidän suunnalla kaikki parsinavetat laiduntaa, ovat laiduntaneet karjansa jo monien sukupolvien ajan.
Pihattolehmät ei nokkaansa saa ulkona näyttää vaikka monella olisi siihen mahdollisuus. On kuulemma niin työlästä.
Monellakin hehtaari tolkulla peltoa ympärillä, ei muuta kuin aidan tekoon keväällä ja ovat auki, siinä saisivat lehmät itse päättää, missä haluavat olla. Kummallista tämä nykyajan buumi, jossa yrittäjyyttä morkataan vain sen takia, että kaikki ei halua isoa systeemiä, varsinkin kun ajat ovat näyttäneet, ettei se edes kannata.
Pienet tilat pärjää meilläkin kaikki, isot ei pysty edes koneisiin tekemään perushuoltoja kun ei ole varaa. Syksyn tukirahat syödään jo keväällä isoilla tiloilla, pienet ostaa seuraavan vuoden tuotantopanokset edellisenä syksynä. Joten minä pysyn pientilana. En rohmua isoa tukipottia ja silti pärjään.
Jääpähän sitten isommille tiloille enemmän rahaa. Riittääkö sitten sekään...