kyllä ryhtiä pui harriksella mutta ei 30 sampolla! se paska oli tukossa jo pellon laidasta ensi metrillä, hirmu öykkäys vain kävi kun yritti. sitten kun saatiin vahri niin jopa oli ilo puita kauroja! sampo oli sellanen öölinkylvökone, tuubiputkilla hyde ja pikkunen paineisku ja ööli taas lensi! miettinny että kyllä silloin olis virheet ollu kauhusta kankiana kun sumutteli öölejä kaurapellolla.
Ihmettelen kokemuksia ? Kun on täällä sentään ryhtikauraa ollut talossa siitä saakka kun se lajike esiteltiin. Ja lehmän lannalla ja juolalla viherhöystettynä.
Ryhtikaura on Sampo 10 .. 360 :lle helpoin mahdollinen vilja puida. Samoin pitkä ruis. Sivu- tai myötälakoon. Ei nyt mitään juoksuvauhtia. Jos on vinossa, mutta pystyssä, on paras käyttää pitkiä säädettäviä laihonjakajia. Ne kaarijakajat käy vain ohralle. Lyhyttä kuivuuden panemaa ohraa ei taas tahtonut saada oikein menemään millään muuten kuin kasoina. Keltaisten arka paikka on kaatokelan nostosylinteri. Punaisessa se on sillä tavalla paremmasti viisto, ettei pitkä vilja laita "päätä reiästä" ja jumitu siihen pöydän reunan päälle.
Hiukan pitää paneutua kaatokelan asentoon ja pyörityksen/ajonopeuden suhteeseen, syöttökierukkaan, kolakuljettimen ketjun korkeuteen ja kireyteen, varstasillan suhteeseen ja välykseen, olkikelan ja puintikelan välykseen, olkiluukun asentoon ja silppurin ohjainpeltien säätöön. Silloin kaura ja ruis virtaavat tasaiseen, ei kiedo , eikä moottori anna ihan heti periksi. Perkinsissä kyllä ei ole tehoa, Valmetti oli suuri parannus, vaikka ääni on tympivä räpätys. Ketjuvälitys olisi parempi kuin se muutinhihna, muutinhihnaa ei tahdo saada riittävän tiukaksi. Rallattaahan se ketju, ja sotkee moottoritilan, mutta on ehdottomasti parempi. Puhtaalla ilmanputsarilla ja etenkin syylärillä pitää lähteä liikkeelle, paksussa pahnassa. Syylärin saa kunnolla puhtaaksi vasta liottamalla sitä pesuainevedessä pitkän tovin. Valon pitää näkyä läpi. Siis ulkoa.
Jos pikku-sampo hydrauliikkaputkia paukauttaa, on jossakin venttiilin varossa tai kuristimessa vika, halkaiseehan Claaskin sitä pönttöä sieltä moottorin vierestä. Ainoan putken jonka olen Sampossa joutunut uusimaan 40 vuoden aikana väsymismurtuman takia, on muuttimen putki. Siihen tein ruostumattomasta kaasuputkesta värinäkiemuran. On kestänyt hyvin siitä asti.
Terän kunto on ratkaiseva tekijä ja pöydän säätö. Moottorin teho on muutoin rajoittava tekijä, kohlimien tukkiutuminen on yksinomaan keltaisten ominaisuus. Miten se olkikopan ja kohlimien pidennys ja uudistettu silppurin nielu veikään tukkeutumistaipumuksen kokonaan pois.
Onhan se pieni se Sampo, mutta kun käyttää ominaisuudet hyväkseen, sillä pui, ei tietenkään anna anteeksi ajajalle mitään, niin kuin jämäkämmät keskieurooppalaiset.
-SS-
