Tuon tälle keskustelufoorumille nimimerkki Justiksen viestin Tiede.fi keskustelufoorumilta. Justiksen puukauppa oli juuri sellaista puukauppaa, jota puukauppa on markkinataloudessa. Esteenä ei ole puun myyjän kykyjen puute, sillä kaupan ja korjuun järjestämisen palvelut voi ostaa mh.yhdistykseltä tai yksityiseltä palveluyrittäjältä. (
http://laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205153-visio-metsataloudesta-markkinataloutena).
Tiede. fi, Biologia, Kootut argumentit avohakkuu/viljelyä vastaan. 1. viesti 30.8.2006
JUSTIS, Viesti 8211/8216, Lähetetty 13:22 | 25.11.2015
"Kirjoittelin tänne joskus vuosi sitten toimitusmyyntinä tekemästäni puukaupasta. Siitä rohkaistuneena tein samantapaisen kaupan tässä syksyllä kun oli erittäin kuiva jakso. Tässä puukaupassa yhdistyivät kaikki joidenkin ihmisten vihaamat toimintatavat.
-Yläharvennus ja poimintahakkuu, eli pyrkimys metsän jatkuvaan kasvatukseen
-Puun myyminen itsenäisesti toimituskauppana ja tienvarsikauppana eri toimijoille.
-Maataloustraktorin käyttö puiden korjuussa
Yläharvennukseen päädyin monestakin syystä, mutta yksi oli se että en halua siihen palstaan aukkoa, ellei ole aivan pakko. Hakkuun määräksi arvioitiin n. 250 m3. Palsta on metsätyypiltään enimmäkseen tuoretta kangasta tai kuivahkoa kangasta. Varttunutta jo eri-ikäistä metsää, kuusta/mäntyä suhteessa 60/40. Sain tarjoukset 3/4 yhtiöltä pystykaupasta. Sitten pieni soittokierros lähistöllä oleville puurakennusfirmoille toimitusmyynnistä. Samantien putosivat yhtiöt pois pelistä.
Sitten kyselemään urakoitsijoiden perään. Huonosti oli tietenkin motoja saamaksissa, eivät varmaan uskaltaneet lähteä hakkaamaan ohi sopimusyhtiöiden. Sitten huoltsikan baarissa törmäsin yhteen puolituttuun maanviljelijä-urakoitsijaan ja asia tuli puheeksi. Sanoi hinnaksi 35 euroa tunti+ alv. Kaveri tuli viikon päästä hakkuulle.
Kaverilla oli jo maailmaa ja metsääkin nähnyt Valmet 6400 (?) jossa oli kaatopää ja mittalaite. Hän kaatoi puut ja katkoi ne ostajien haluamiin mittoihin. Myös latvat karsittiin. Puut hän ajoi tienvarteen jollain maailmansodan aikaisella Ford Countyllä. Mutta hyvin onnistui silläkin, maasto oli toki melko helppoa.
Tukit kuljetettiin 2 eri ostajalle ihan puutavara-autolla serkkuni toimesta. Mielestäni melko halvalla. Pikkutukkia ja kuitua tuli sen verran vähän että en viitsinyt niitä edes yhtiöille tarjota. Osan otin itselle polttopuuksi ja loput myin naapurikylän kyläyhdistykselle ja paikalliselle metsästyseuralle. Latvuksetkin ajettiin kasalle kuivamaan, ajattelin laittaa ne hakkuriin ensi syksynä.
Nyt oli sitten loppulaskun aika. Ensin pitää mainita että hakkuun jälki oli parempaa kuin yhdessäkään aikaisemmin tekemässäni kaupassa. Olen erittäin tyytyväinen. Tästä kiitoksena vein tyypille pitkän pullon mustaa rellua ja emännälle laadukkaan punaviinipullon. Naamat loisti kuin Naantalin aurinko.
Paras yhtiön tarjous pystyyn olisi toteutuneella kuutiomäärällä ollut karvan alle 11500 euroa. Kun olen vähentänyt kaikki kulut jäi viivan alle 14600 euroa. Luvut ei sisällä alv. Rellu ja viini meni omaan piikkiin. Lisäksi sain samaan rahaan itselle läjän polttopuita ja hakerankakasan. Palkkani siis vaivannäöstä 3100 euroa. Mutta menihän siihen monta tuntia aikaa ja työmies on palkkansa ansainnut vai mitä?
Hankintaakkuuta en edes harkinnut, ainakin pacanus rusticanus ymmärtää miksi en". (L.V. Justis ei näytä ymmärtävän, että hankinta- ja toimituskauppa ovat sama kauppatapa)
Lauri Vaara