1. Kuinka pitkiä työpäivänne ovat? Onko Luomuviljeliijän päivä pidempi/lyhyempi?
Työhön käytettyä aikaa ei niinkään määrää tuotantosuunta, vaan se, miten haluaa asiat hoitaa. Joillekin tavanomaisesti viljeleville luomuun siirtyminen saattaa jopa vähentää työmäärää, koska osa pelloista on nurmella, jota viljanviljelijä ei tavanomaisessa viljelyssä välttämättä juurikaan viljele. Toisaalta, jos haluaa panostaa luomuun, vaatii se kyllä työtä. Lisäksi luomuun siirtyminen omalla kohdallani lisäsi kiinnostusta maan fysikaalisiin ja biologisiin ominaisuuksiin, ja niiden parantaminen kyllä työllistää sekä kouluttautumisen, että varsinaisen tekemisen kautta pellolla.
2. Mikä on yleisin syy sille, että halutaan viljellä Luomuna?
En osaa sanoa yleisintä syytä siihen, mutta omalla kohdallani olin jo tavanomaisena aikana hakenut luomumaisia keinoja tilan tuloksen parantamiseen. Luomukurssilla käyminen auttoi huomaamaan, että luomussakin voi pärjätä niiden ongelmien kanssa, joita vahvasti epäilin.
Kyllä silti luomussa pitää pää asettaa oikeaan asentoon, jotta tässä pärjää. Rikkoja on kestettävä ja ongelmien ratkaisua ei löydä helposti pussista tai purkista. Eli kyllä ympäristön huomioiminen viljelyssä ja taloudellinen kannattavuus ovat oleellisia luomuhalukkuuteen. Toki on luomuilijoita, jotka jäähdyttelevät tai muuten toimivat välinpitämättömästi, mutta samalla tavalla niitä on tavanomaisessakin viljelymuodossa.
3.Onko Luomuviljeljyn vaatima kurssi ollut hyödyllinen vai pelkkä muodollisuus?
Kurssi on kyllä hyödyllinen, toki riippuu kouluttajistakin. Olen kuullut luomuviljelijästä, joka on käynyt kurssin useita kertoja, koska siellä oppii kuulemma aina jotain uutta. Koulutusta on kyllä kurssin lisäksi tarjolla nykyisin aika hyvin, ja tietoa saatavilla sekä netistä, että verkostoitumalla toisilta viljelijöiltä. Yleisesti luomuviljelijät jakavat kokemuksiaan ja tietojaan auliisti. Myös tavanomaisille viljelijöille, jos he ovat kiinnostuneita.
4. Lähteissä puhutaan siirtymävaihetuotteesta. Mikä tällaisen tuotteen hinta on markkinoilla? Miten siirtymävaihe näkyy viljelijän pussissa?
Siirtymävaihetuotteiden hinta on pääosin tavanomaisen tuotannon hintojen tasalla. Valkuaiskasveja voi tuottaa luomukarjan kasvattajille, koska rehustukseen saa laittaa pienehkön prosentin siirtymävaihe 2 valkuaiskasveja.
Siirtymävaihe on aika raskas. Ensin tuotat luomumenetelmin satoa joka jää väkisinkin hyvin pieneksi, koska ravinteiden latausta ei ole voinut tehdä. Lisäksi apilan ja muiden palkokasvien typpibakteerit ovat kovin vähissä maassa, joten typpilatauksenkin määrä jää heikohkoksi ainakin ilman bakteerien ymppäystä. Tässä siirtymävaihe 1 tilanteessa kannattaa perustaa latausnurmet, jo loppualalla enimmäkseen tuottaa siemeniä jatkovuosia varten.
Siirtymävaihe 2 kohdalla kannattaa tuottaa valkuaiskasveja mahdollisimman paljon, koska siitä saa hieman tavanomaista tuotantoa parempaa hintaa, tosin ei luomuhintaa, myytäessä toisille tiloille. Lisäksi, koska palkokasvit tuottavat itse typpiravinteita, niiden satotaso on tässä vaiheessa parempi, kuin viljoilla muuten. Samalla saadaan nopeasti ensimmäisiä typpilatauksia.
Omalla kohdallani vuosi siirtymävaihe 2 jälkeen oli taloudelliseti raskain, ennenkuin pääsimme myymään ensimmäisiä varsinaisia luomutuotteita.
5. Kuinka isot pellot on oltava käytössä, jotta Luomuviljelyllä elää? Pitääkö samaanaikaan pitää eläimiä?
Reilut 100 ha riittää saamaan viljan ja valkuaiskasvien tuotannossa kohtuullisen elannon kahdelle. Tosin tarkka pitää olla sekä maataluoden, että yksityistalouden kuluissa. Eläimiä meillä ei ole ja luomua on takana liian vähän aikaa, jotta tietäisin elämisen tasosta pidemmällä aikavälillä. Tällä hetkellä näyttää hyvältä.
6. Kumpi viljelytapa on mielestänne viljelijälle kannattavampaa taloudellisesti?
Seuraan tavanomaisesti suorakylvöllä tehokkaasti toimimaan pyrkivää tilaa. Vertailemme tuloksiamme. Hehtaarikohtaiset tulokset ovat hyvin vakuuttavia luomun puolesta. Tuo toinen tila on selvästi alkanut harkita luomuun siirtymistä, vaikka oli vahvasti sitä vastaan aiemmin.
Olin aikeissa laittaa tuon linkin tähän jatkoksi, mutta SS ehti ensin. Siellä valmiina olevat luvut kuvastavat mielestäni varsin hyvin luomun ja tavanomaisen tuotannon kannattavuuksien eroja.
SS:lle. Luomu on kyllä hallinnollisesti määritelty tuotantotapa. Mutta kyllä sen toiminta vaatii ehdottomasti ajatuksien suuntaamista uudelleen, jotta tuotantotapa oikeasti toimisi. Joten kyllä ideologiallakin on sijansa asiassa. Enemmän tai vähemmän. Oma ratkaisuni on vain varmistunut, mitä pidemmälle aika on kulunut. Luomu kyllä valkaisee tavanomaista tuotantoa. Tosin siementä ei saa peitata, kuin korkeintaan luomuaineella, ja onhan siinä myrkytön jakso välillä, ennenkuin se siirtyy kuluttajan ulottuville. Tosin itse pyrin käyttämään aitoa luomusiementä aina kuin mahdollista, ja yleensä tavanomaistakin käytetään lähinnä lisäysaineistona, jos ostajat haluavat luomuna jotakin tuotetta, jonka siementä ei vielä ole saatavilla. Pyrkimys on parempaan.
Valvonta luomussa on jokavuotista ja viljelijä maksaa itse valvonnan kulut. Valvontaa suorittaa Evira ja se kohdistuu täysin luomuehtojen valvontaan. Hyviä viljelykäytäntöja valvotaan Ely- keskuksien toimesta ihan samoilla perusteilla, kuin tavanomaisessakin tuotannossa. Minuakin kyrsii, kun koko maatalouden, ei vain luomun, imagoa ryssitään toimimalla epäasiallisesti niin karjan suhteen, kun peltojenkin suhteen.
