Näihin maraanin tarinohin uppoutuessa ei oikein tiedä pitäskö itkee vai nauraa vai jotain muuta. Mut mikään ei koskaan onnistu ja kaikki hajoaa kenkiä myöten. Miten helvetissä jollakin ihmisellä voi olla noin paljon vuoden mittaan vastoinkäymisiä? Ei ymmärrä ei....
Oliskos jonkinlainen ulkopuolisen talousneuvojan puheille pääseminen mahdollista?
Maatalous ei mene aina teknokraattisen suunnitelman mukaan. Säät ovat semmoiset mitä ovat, rahalla ei välttämättä saa terveyttä, karjan kanssa aina voi tulla satunnaisia ennustamattomia hankaluuksia. Mitä pienempi karja, sitä isompi lovi tulee tuloihin, jos paras lypsäjä ei nousekaan jonakin aamuna parrestaan.
Tämä yhdistettynä aloittavan viljelmän moneen eri paikkaan tarvittavaan rahoitukseen, ja siihen, että isäntäväki vastaa tilan rahantarpeesta omavelkaisesti, haastavaa se on. Eri tiloilla on eri tilanteet, kenenkään ulkopuolisen ei pitäisi ainakaan ilakoida ongelmilla, jos lähtötilanne on kovasti erilainen. Voiko toista myöskään syyttää siitä, että ei ole yksikössä pääomia ollut valmiiksi lähtökuoppiin kasattuna ?
Minusta tämä Maraanin toteamus on juuri oikea, ja kuvastaa eteenpäinkatsomista, ei taaksepäin katsomista:
"Aina voi ja pitää tehdä paremmin vaikka olosuhteisiin ei voi vaikuttaa. Pitää vaan varautua, että näinkin voi käydä."
-SS-
Kiitos -SS- hyvästä yhteenvedosta, ja Maraanille pari askia sisuja menneen kauden luovimisesta.
Luulen että meissä nuoremman polven kavereissa on paljon niitä, jotka ovat melko vaatimattomista lähtökohdista pienellä pääomalla startanneet tähän showhun. Suhteellisen vähän omaa peltoa, joka ei sekään välttämättä ole ollut priimakunnossa. Vuokramaiksi pitänyt haalia kaikki mahdollinen, joskin edullisesti. Suoratuki auttaa, mutta vaatimaton satotaso syö motivaatiota. Heikkokuntoiset ja pienet lohkot, tiet ja ojat lisäävät viljelyn työmäärää, ja vaikeuttavat töiden tekemistä ajallaan.
Vuokramaiden kunnostustyöt haukkaavat tulosta, ilman täyttä varmuutta jatkokaudesta. Onneksi on LHP, jolla voi lepuutta kurjimpia lohkoja omassa "viljelykierrossaan". Kun aloittelin, ajattelin että jos kykenisi salaojittamaan 10 ha vuodessa, olisi 10 vuodessa reilu 100 ha ojitettua ja parikymmentä kohtuullisesti viljeltävää lohkoa. No, todellisuuden edes puolta tuosta vauhdista ei ole persaus kestänyt tässä 7 vuoden kohdalla. Tosin osa vuokrapelloista on siirtynyt omistukseen, joten paukkuja on täytynyt siirtää maanostoon.
Mutta näillä mennään ja koitetaan pitää päätä pinnalla.
Nim. 125 ha ja 70 peruslohko.
Kauraa jäi peltoon 2,5 hehtaaria, jota en lähtenyt väkisin rypemään pois. Osassa vielä VLN-siemen alla, ja lohko menossa ojitukseen tulevana suvena. Puimurin vetoakselivaurion takia kesken jäänneeltä lohkolta, kävin koukkimassa kuun puolivälissä 1,5 ha kaurat. Taloudellisesti +/- nolla, muuta teki henkisesti höpöä!
Nurmen suojaviljana ollutta ohraa jäi/odottaa pystyssä 9 hehtaaria. Tarvitsen nurmen, joten ohraa saa väistää. Elokuussa sain ensimmäiset 4 ha suojavilja ohraa pois ilman mainittavia pellon pintavaurioita. Mutta jos maa jäätyy lumettomana, pistän vielä Claasin tulille.
Juhannuksen jälkeisellä viikolla korjattu säilöheinä sato oli hyvä, niin määrällisesti kuin laadullisesti. II-satoa en edes lannoittanut märille lohkoille.
Syysvehnän sako liukeni 170, valkuaista 12,7 %. Satoon olen tyytyväinen. Uutta ei ollut mitään toivoa kylvää.
JK. Pahoitteln että tämä karkasi vähän sivuun aiheesta.