Hei
Mikähän tässä paripyörien kiinnityksessä on vikana kun ne ei tunnu sopivan keskenään yhteen? Ollut nyt tällä tavalla muutaman kevään, mutta tällä tavalla kiinnitettäessä kierteet menevät pilalle ja kiinnityskään ei mielestäni ole 100%... mitä tähän keksisi tai miten nämä on tarkoitettu laitettavaksi?
Kuvat kertokoot enemmän:
Kiinnitys
Vinossa, kierre kovilla
Nämä ei taida olla suunniteltu toimimaan keskenään?
Kyseessä kuitenkin Valtran 38” takaparipyörät, joten kiinnitys saisi olla kunnolla, että pysyy matkassa mukana! Paripyörät hommattu myöhemmin käytettyinä niin ei tullut vertailtua tuota kiinnitystä.
Ottamatta sen kummemmin kantaa Rajun kiinnitystapaan, tuollaisessa ketjusysteemissä jengat eivät tule koskaan kestämäänkään. Kiinnittäessä tuo kiinnike hakkaa jenkoja aina samasta kohdasta, kunnes jenka on siitä kohtaa sileä -> mutteri jää jumiin -> ketjut jää löysälle -> jenkaosa vääntyy -> rälläkällä irti.
Tuohon kun tekee kiinnityksen toisinpäin, eli jenkatangosta pitkä pultti ja pitkä putki/mutteri traktorin pyörän puolelle, jolloin kiinnityslenkki tulee pultin kannan alle eikä jengan kohtaan, niin jengat säilyy ehjänä. Jos kiinnitys jää löysälle, niin tanko vääntyy silloinkin, kun paripyörä pyörähtää vanteella.
Jännä juttu, museoikäisiä ketju/kierretanko - kiinnityksiä ja ei kierteet kärsiny.
Onko museokoneiden 'ketju/kierretanko - kiinnitykset' nähneet pulttipyssyä? Kyllä ne käsipelillä voi ehjänä pysyäkin.
Mihin ne kierteet siitä pilalle menee? Vanteesta paripyörään tulee suoraveto.
Ja pyssyllä ylikiristämällä saa kierteen kun kierteen pilalle
Olenko tosiaan ainoa, jonka kaikista ketjuvirityksistä oli jengat paskana.
Nyt kun tarkemmin asiaa miettii, niin osaksi syyllinen taitaa ollakin vanhan isännän tekemä jatkohylsy, joka ei ollut ihan suoraan hitsattu. Vinossa vemppaava hylsy tietysti hakkaa jenkaa lyttyyn. Ja taas kerran tuli todistettu oma nolous. Ihan kaikkea en silti myönnä, on ne ketjut silti surkeita ja välivanteissa saisi olla jokin pyörimisenestohahlo.
