http://ec.europa.eu/agriculture/eval/reports/nordic/sum_fi.pdf
Pohjoisen tuen alueilla kasvukauden pituus on yleisesti
alle 180 päivää, minkä vuoksi sadot ja maatalouden tuotos jäävät alhaisiksi ja tuotantokustannukset
nousevat korkeiksi. Keskeinen peruste on myös
alueiden väestötiheys, joka jää yleisesti alle 10 henkilön neliökilometriltä. Näinkin alhainen
väestötiheys rajoittaa paikallisten markkinoiden kehittymistä ja korottaa sekä maataloustuotteiden
että maatalouden tarvikkeiden kuljetuskustannuksia.
Pohjoista tukea maksetaan tuotantoon sidottuna tukena tilan tuotantomäärien ja tuotantopanosten
määrien perusteella. Tuki kattaa Pohjois-Suomessa maa- ja puutarhatalouden sekä porotalouden
tuotantoon liittyvät tuet, kuten maidon ja lihan kuljetustuen, puutarhatuotteiden, luonnonmarjojen jasienien varastointituen sekä nuorten viljelijöiden tuen. Pohjoiselle tuelle on asetettu tuettavien
kotieläinten määriin ja eri kasvien tuotantoalaan perustuvat enimmäismäärät (2002/404/EY ja
95/196/EY muutoksineen). Pohjoisen tuen alueella maksetaan lisäksi eräitä muita kansallisia tukia,
joista keskeisimmät ovat perunantuotannon kansallinen tuki, nurmi- ja viljakasvien
siementuotannon tuki sekä vuodesta 2005 lähtien luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa.
Täyttä asiaa.
Kansanäänestyksellä vahvistetun liitymissopimuksen mukainen 142 tukiporras on jäänyt toteutumatta sikataloudessa. 2015 olisi tukiporrasta syntynyt, mutta siihen puututtiin jo nyt hallituksen ja mtkn yhteistoimin. Tuotanto irroitetaan lopullisesti sikojen osalta koska broilerin tuotanto on räjähtänyt...
Sikataloudessa on tuotanto lisääntynyt 114%>116% ja siirtymää kevyemmin tuetulle c-alueelle 3,7 prosenttia hallinon toimien seurauksena. Ja taas lyödään c-alueen sianlihantuottajia.