Kyllä se taitaa olla rakenteellinen ongelma joka myös periytyy. Eli kaikki kyseistä sukulinjaa edustavat raakasti pois.
Pääsääntöisesti ei ole perinnöllinen, laskeumaongelma on perinnöllinen joissain linjoissa, sitäkään ei voi yleistää. Omien kokemusten mukaan raju, nopea poikiminen (vasikan kokokaan ei välttämättä vaikuta) siitä johtuvat vauriot lisäävät supistelua ja riskiä kohdun ulostyöntymiseen nimenomaan hiehoilla. Mistä se sitten johtuu, kuka tietää. Ennen vanhaan sanottiin, että toisen kerran kohtu ei tule ulos kun se kasvattaa kiinnikkeitä. Tästä on yksi kokemus, ei tullut seuraavalla pokimakerralla (kohtua laitettiin takaisin useamman kerran ja kantavaksi tuli normaaliin aikaan kaikesta huolimatta), mutta muuten eläin meni poistoon muista syistä.
Mää oon analysoinut tätä asiaa joskus PITKÄÄN ja hartaasti. Kivennäisen vaihtaminen järkevään ja apilarehun käytön minimointi aikaansaivat ainakin matemaattisesti oikean ruokinnan. Ennen noita toimia jopa ikivanhat elukat tekivät tuota, tai sitten hiehot.. Jonakin vuotena tuo oli jopa epidemiana, joten ruokinta selvästi vaikutti asiassa..
Vasikoiden painovaihtelu oli välillä 32 -56 kiloa, eikä tuolla näkynyt olevan merkitystä. Myöskään poikima-apu tai "-avuttomuus" ei merkinnyt mitään. Eikä poikimavauhtikaan..
Sit kaikki perävikaiset suvut tapettiin ja nyt ruokinta on ollut taas TÄYSIN KELVOTON 3 vuotta, eivätkä ongelmat ole palanneet...
Jos pitäisi arvata, niin apilarehu kantavilal herefordeilla oli tässä meidän tapauksessamme se selittävin tekijä, koska kaikki muut tekijät on suljettu ihan oikeasti pois.
Mitä tarkoitat täysin kelvottomalla ruokinnalla? Mikä on järkevä kivennäinen? Ikuisuuskysymys. Ehkä merkittävää on nuorkarjan kivennäis ym. ruokinnan onnistuminen? silloinhan eläin kehittyy, kudostyypit jne. ? Tuo apilarehukaan ei tunnu olevan yksiselitteinen juttu, ehkä apilankorjuu vaihe merkitsee jonkin verran. Onko nuorena korjatun kanssa ongelmia ja tosi vanhana korjatun ei niinkään? Vuosissa on eroja selvästi, tänä vuonna muutama tuotantoemo löysän takapuolensa kanssa ei olekaan ollut löysä. Kuitenkin yksi nuori emo työnsi kohtunsa ja vähän muutakin ja loppu koitti siihen
, eläimellä eikä emäsuvussa löysyyttä ollut. Olen ymmällä.
Hiehovasikoiden utareidenimeminen kasvatusryhmässä on loppunut kun kivennäinen vaihdettiin (2vuoden kokemus) kalsiumkivennäiseen (laskennallisesti, teoriassa
sopivin olisi magnesium kiv. kun ruokinnassa apilaa kuiteski aika vahvasti. Miten perävikaisten sukujen poisto onnistuu totaalisesti? Itsellä kokemusta suvuista, joissa todella ei ongelmaa ollut ja ykskaks löysäperä(laskeuma) ilmaantuu. Siemennyssonnienkin mukana tulee kaikenlaista (ja korjaantuu? joskus), muutamasta sonnin mukana tulleesta vitsauksesta on näyttöjä. Vanhat hyväksi havaitut lehmäperheet ja suvut kunniaan, on minun lääke.
