Eri maalajit olen yrittänyt kompensoida pyörimällä äkeellä ne muistamani kuivat paikat ylimääräisiä kertoja, hiukan piikkisyvyyttä lisäten. Ei vaan tänä keväänä auttanut. Vaakatasojyrsin kyllä on asiallinen kone kuivaan, mutta kaksi kertaa piti ajaa, jotta tulos oli hyvä, näkyi muutaman siivun päällekkäin ajossa, sekin pihkura hyvin tehden olisi vienyt tupla ajan. Kyllä jos jotakin ihan pientä palstaa jyrsisi kakkosvaihteella viikon, niin pinta ja kylvöpohjakin olisi kuin himmeän kiiltävä pöytätaso. Ja oraat trimmatun hienot.
Jälkiviisaana minulla oli laite olemassa, mutta en kerinnyt. Kyllä se yhdistyspuomi kylvimen ja jyrsimen välillä on seuraava investointi. Mietinnässä on, miten pikkutraktorin nokka pysyy maassa, kun se Tumekin on semmoinen aisapainoinen vähän, jos apulantaa on säiliössä. Sama täytyy miettiä ja opetella, miten sen lohkon reunojen ympärikiertäminen onnistuu kun se jyrsin ei maassa myllättäessä kyllä käänny yhtään.
-SS-
Kyllä vaakatasojyrsin oli tänä vuonna paras kone monessa kohdassa. Kevätkyntöjä sillä oli hyvä hienontaa, vaikkei sekään joka kohdassa aivan tarpeeksi hienoa tehnytkään. Osan sängistä ajoin suoraan vaakatasojyrsimellä ja kun osa viime kesän kerääjäkasveista jäi jyrsimen jäljiltä vielä kiinni, piti hanhenjalkaäkeellä leikata juuret poikki. Vähän jäi voikukkaa muutamin kohdin kasvamaan. Hyvin onnistui. Maschioko sinulla on jyrsimenä. Ainakin DM minulla pyörii niin lujaa tarvittaessa, että toista ajokertaa ei yleensä tarvita. Ja ajonopeuttakin voi pitää siedettävästi. Ajon sänkeä 5 cm syvyyteen 6300 Valmetilla 7-9 km/h. Kovemmilla alueilla 4m kone puudutti kyllä aika paljon, mutta olin kyllä tyytyväinen.
Jyrsin ei tule olemaan meillä päämuokkain, mutta ajattelin kokeilla sitä jatkossa nurmen rikkomiseen keskikesän kesannolla, jos olisi kultivaattoria parempi. Kultivaattorilla pitää ajaa useampaan kertaan, jotta heinäpaakut hajoavat. Samoin, jos siirtyisi enemmän kevätsänkimuokkauksiin, niin saisi kerääjäkasvit ja rikat paremmin kuriin jos jyrsisi ensin.
Jyrsinkylvö jää toistaiseksi vähemmälle. Tein itselleni mieluisamman kylvökoneen, mutta leveys on kapeampi kuin jyrsin. Alkoi myös ärsyttää 4m sivupyöräkoneen raahaaminen aina poikittaain eri lohkoille. Jos tuolla 4m koneella vielä kylvän, mennee jyrsin kyllä taas väliin.
Kulmat jyrsinkylvöyhdistelmällä saa ihan tarkkaan. Ensin etupyörät ojan reunalle. Sitten jyrsin suoraan kulmaan kylvökoneeseen nähden, ja ojan reunasta liikkeelle. Jos haluaa ihan tarkka olla, prruuttaa vielä kylvökoneen aloittamaan suoraan ojan reunasta, mutta ei siellä kummallista pyöristystä pellon kulmaan käänyt, vaikka kylvöä jatkoi suoraan jyrsimen käännön jälkeen.
http://www.mtt.fi/maaseuduntiede/pdf/mtt-mt-v65n01s09a.pdf
Tässä on kovin tyytyväinen suorakylväjä. Mielenkiintoista on, että jo kymmenen vuotta sitten kastelivat kylvösiemenen ennen kylvöä !
Tuttua on vaatimus poistaa olki ennen syysviljan suorakylvöä, ja olkien polttamisen edullisuus mutta myös tulen karkaamisen riskit.
Ja suorakylvö tekee maan niin läpäiseväksi, että kuulemma salaojakaivoista lähtevät putket ahdistivat, kun keruuojat työnsivät ne täyteen.
-SS-
Suorakylvöön uskoin minäkin aiemmin. Luomuun siirryttyä kuitenkin huomasin, että maat olivat kuohkeita 10 cm pinnalta, mutta kivikovia siitä alaspäin. Kemiallisesti viljeltäessä merkitys oli pienempi, kun pääosa ravinteista saatiin siemenen vierestä. Luomussa vilja joutuu hakemaan ravinteet kauempaa. Sadevuodet olivat meillä monin paikoin varsin huonoja. Hiuemaa ei tunnu olevan parasta suorakylvöön. Meidän maat eivät muuttuneet n. 10 vuoden suorakylvöaikana erityisen läpäiseviksi. No madonreikiä kyllä oli aika hyvin, mutta vesi poistui silti hitaahkosti.
Luomusuorakylvökin on pohdinnassa, mutta se ei voi olla aitosuorakylvöä. Maailmalla sitä jonkin verran harjoitetaan.
Siemenen kostutus kiinnostaa, ja laite sellaisen toteuttamiseksi on pohdinnassa.
Meillä Kymenlaakson pohjoisosissa parhaat ja ehkä huonoimmat oraat on kylvetty Rapidilla. Kuitenkin onnistumisia ja epäonnistumisia on kaikilla laitteilla. Taitaa syy onnistumiseen tai epäonnistumiseen olla jossain muualla kuin koneen merkissä.