Emolehmällä on kolme tehtävää. Tulla tiineeksi tietyssä rytmissä, synnyttää elävä vasikka ja hoitaa se vierotukseen asti. Jos joku ei onnistu, niin meillä näytetään tiettyä ovea. Jos hieho ei ala imettämään vasikkaansa, täytyy tietysti käyttää pakkokeinoja. Joillakin lamppu syttyy päivässä parissa, mutta joillakin ei. Pari viikkoa on meillä armonaika eli ternivasikan välitysikä. Jos homma ei luonnistu, niin vasikka lähtee omalla kyydillään ja mamma omalla kyydillään. Tällöin kehnot emot ei pääse lisääntymään karjassa.
Jos vika on vasikoissa, että imu ei lähde käyntiin, niin se on ihan eri.
Kivennäisistä ja muusta on tällä palstalla kerrotukin jo perusteellisesti. Mutta minkälaisia havaintoja muilla on lämpötilan vaikutuksesta?
Meillä on lämmin hoitohuone, johon voi tuupata emon ja vasikan. Peruslämpö on nippanappa plussalla, ettei vesihana jäädy. Emo lämmittää huoneen nopeasti. Kylmettynyt vasikka hävittää imurefleksinsä, mutta lämpimässä se palaa parissa tunnissa takaisin. Yöllä kun tuuppaa vasikan lämpimään (annetaan toki emon ja vasikan leimatua ja tottua kylmään), jos epäilee, että voi tulla kylmettymistä, niin pääsee ite nukkumaan ja aamulla kuuluu hoitohuoneesta se mukava nassuttava ääni. Lämpö on tehnyt tehtävänsä. Tunnustan, etten ole koskaan letkuttanut vasikkaa, mutta ei sen puutteeseen ole meillä yksikään kuollut. Tutilla purskutan ternimaidon vasikan suuhun, jos tarvii ja siitä vasikka nielee osan. Sit tarvittaessa lämpimään. Taitaa olla 22. poikimavuosi.
