Mä olen koko pienen yrittäjäurani aikana miettinyt tätä lomittajien tai lomituspalvelujen arvostelua. Ensinnäkin tämä harvinainen palvelu ja nk. sosiaalietu on oikeasti tähteellinen asia työssä jaksamiselle. Sen huomaa oikeesti silloin kun on pitempi väli kun ei ole lomitusta. Se on myönnettävä että lomittajissa on valtavasti eroja, jotkut osaa homman vaan paremmin.
Mutta tuohon Apilaksen aloitukseen, jos on yksittäinen tapaus että noin käy ja peruutuksesta ilmoitetaan eikä ole tosiasn mitään menoa, niin ei olla koskaan peruutuksista moksikskaan. Meillä on ollut tapana ilmoittaa ne lomapätkät milloin ollaan pois ja reissu varattu ja maksettu. Näin lomatoimistolla ovst varautuneet siihen jos suunniteltu lomittaja sairastuu. Tämä on ollut käytäntö meidän toimistolla jo pitkään. Sitten taas ollaan joitakin lomittajia annettu jos on tullut äkillinen sijaisapu, ollaan saatu sitten sama pätkä seuraavalla viikolla.
Minä olen niin paljon tätä toimintaa katsonut, sekä vierestä, että sisältä, että se ei vain toimi. Tai jollain toimii, kun osaat olla nätisti ja tyytyä siihen, mitä johtavan lomittajan koneelta sattuu tipahtamaan. Lomarenkaat ovat paikoitelleen kuopattu jo kokonaan, koska kaikille ei voi taata samaa palvelua.
Meillä näitä peruutuksia on enemmän kuin onnistuneita lomituksia, eli todellakaan ei riitä, että marraskuun lomahakemukseen liität ajat ja lomatoiveet, vaan ne pitäisi ehkä tietää jo vuosia ennen, että aika riittäisi järjestää niihin lomittaja. Olemme jopa yrittäneet järjestää työt niin, että kyseisen lomittajan ammattitaito siihen riittää, mutta tämäkään ei ole tuonut ratkaisua ongelmaan.
Ongelma syntyy tasan tarkkaan siellä toimistolla, kun siellä viittävaille eläkeläiskerho kokoontuu ja paikalle osuu riittävän äänekäs ja kiukkuinen maatalouden harjoittaja, jolle on pakko saada lomittaja, hän saa, mutta ne jotka jättävät netin kautta loma-ajat ei saa, koska heille on helppo antaa eioota, kun eivät ole fyysisesti läsnä ja uhoamassa. Täällä siihen loman saantiin auttaa myös kepun jäsenkirja ja paikka jonkin sortin luottamuselimessä, koska johtavalla sattuu olemaan samat intressit.
Mitä suurempi yksikkö on niin sitä vähemmän se on riippuvainen lomituksesta, tämä on arkipäivää ja tämä on se suunta, mihin ollaan matkalla. Lomitus tulee näivettymään ja ne, jotka siihen kypsyvät eivät enää sen palveluja käytä, joten on pikku hiljaa ihan loogistakin päättäjien toimesta ajaa alas koko touhu, kun palvelulla ei ole kysyntää. Eli lomatoimi tällä huonolla palvelullaan on ajamassa itseään alas, mutta onneksi hallinnon väki on jo pääosin niin iäkästä, että eläke heidät pelastaa.