Maareformi on kiihtyvässä tahdissa. Kustannukset syövät tehokkaasti kannattavuutta ja tilat tuottavat tukien puolelta haukaten. Kuka enemmän ja kuka vähemmän. Maareformi tapahtuu kenenkään varsinaisesti sitä haluamatta. Nyt kärsijöinä ovat ne joiden tuotanto jatkuu hamaan tulevaisuuteen asti. Voittajia ovat vuokranantajat ja peltojen myyjät. Tämäkö on tilanne johon halutaan sopeutua ja hyväksyä kiltisti? Ovatko päättäjät munattomia tekemään uudistuksia? Vastuu on asia jota jokainen päättäjistä karttaa viimeiseen virassa olon päivään asti.
Maareformia tulee kiihdyttämään kovasti vielä maitokiintiöiden poistuminen sekä Yaran omistajaohjaus. Kustannusautomaatin oravanpyörä ei hiljene ellei tuohon ajanjaksoon mennessä saada tukea irrotettua tuotannosta. Moni liian hyvä tila laittaa lapun luukulle lähivuosina. Toki omasta tyhmyydestä mutta myös veronmaksajien tukena lopettaville viljelijöille. Lopettavien tuottajien tukemiseen, uuden auton hankkimiseksi veronmaksajat tuskin hyväksyvät tukia ohjattavan?
Empä oikein usko, että mitään pakollista maareformia tulee, se ei vaan kuuluu länsimaiseen yhteiskuntasysteemiin, mikä meilläkin on vahvistunut EU:n myötä.
Omistus ja nimenomaan maanomistus on niin vahva argumentti, ettei sitä niinvain syrjäytetä, länsimaissa, eikä ainakaan sellaisella perusteella, että joku maatila kannattaisi paremmin.
Esim. Suomi on jo nyt tilanteessa, missä se joutuu vakavasti meittimään, miten korjataan Lapinkylien maiden haltuunotto, joka ataphtui 1800 luvun puolvälissä, kansainväliset sopimukset ovat yksiselitteisiä, maat kuuluu niiden alkuperäisille omistajille ja kun mitään oikeuden päätöstä, pakkolunastusta tai kauppakirjaa ei löydy, niin jotekin maat täytyisi palauttaa niiden omistajille, ne eivät ole kansainvälisten lakien mukaan valtion maita.
Virossa ja muissakin entisissä itäblokin maissa, kokoajan prosessi etenee, missä sosialisoituja maita palautetaan niiden alkuperäisille omistajille, eli käytännössä omistajien jälkeläisille.
Maareformi, mikäli tätä termiä haluaa käyttää, niin voidaan toteuttaa myös tilusjärjestelyn kautta, joka on vapaaehtoinen.
Uskonkin, että kansalliseen varantoon kertyneitä palautuneita tukioikeuksia jaetaan "palkintona" tulevaisuudessa näille tiloille, jotka osallistuvat näihin vapaaehtosiin tilusjärjestelyihin.