Ei ruuantuottaja nälkää kykene poistamaan ainakaan nykyrakenteilla. SS tarkoittaa tässä keskustelussa sitä, että LUOMU^tm eli luonnonmukainen tuotanto omii paitsi kirjoitetun muodon, niin myös käsitteen ja uskottelee olevansa ainoa oikea tapa toimia luonnonmukaisesti. Landehoon teksteistä kuitenkin paistaa termistön tärkeys. Luomu^tmideologiaan kuuluu olennaisena osana säännöstön eli byrokratian merkityksen korostaminen. "Tarkastettu ja sertifioitu".

Luomun ongelma on juuri siinä, että se on markkinointiin suunnattu hegemoninen käsite.

>>>>Luomun ongelma on juuri siinä, että se on markkinointiin suunnattu hegemoninen käsite.

****Juuri siihen se on tarkoitettukkin, eikä ole mitenkään ongelma. Päinvastoin. Se on täyttänyt sille asetetut vaateet kohtalaisen hyvin. Tärkeää on, että on saavutettu tuotantomuodon luotettavuus kuluttajalle.
Tästä on hyvä lähtökohta saada tuotteelle parempi hinta, joka on meille kaikille viljelijöille niin kovin tärkeä asia. Sekin suunta on saavutettu. Eikä  kuluttaja edes kyseenalaista etteikö näin pidä olla.



 Haluan korostaa luomu-sanan käyttöä vain yhden tuotantomuodon nimenä koska se on sitä. Ja jos luomusta keskustellaan, niin huomioidaan sen säännöstön sisältö.  Sitten voidaan arvostella sitä tiettyä olemassaolevaan luomusäännöstön sisältöä. Tämä sisältö on, niinkuin SS sanoi, tuottajan ansion tähden. Mutta ei yksin sen vaan myös siksi, että kuluttaja saa saman säännöstön mukaista biologisesti tuotettua ruokaa ja voi siihen kohtuudella luottaa.

Missään tapauksessa luomututanto ei uskottele, että se olisi ainoa oikea biologinen tuotantomuoto. Näillä säännöillä kuitenkin saadaan nykymaailmassa kohtalaisen hyvä tulos aikaiseksi tuottaja-tarkastus-kuluttaja-akselilla. Ilman tarkastuksiahan tästä ei nykymaailmassa isossa mitassa tule mitään. Niin paljon vilunkia yritetään tämän bio-sanan allakin  puuhata.

Kukaan, ei tarkastuskaan, kiellä pidemmälle meneviä biologisia viljelytoimia luomutiloilla kuin mitä säännöt sanovat.  

Luomutuotantomuotoa paljon pidemmälle vietyjä biologisia tuotantomuotoja on olemassa ja niistä sitten kannattaa keskustella ihan omilla nimillään. Jos sieltä joku haluaa tuoda jotakin luomusäännöstöön, niin asiaa voi ajaa ihan kuka tahansa päättäjätaholle. Niistä on hyvä keskustella tälläkin palstalla.

Olen vaan halunnut selkeyttää keskustelun termistöä ja sitä, että puhutaan oikeita asioita oikeissa asiayhteyksissä.

Jos yritetään vinohuulin yhdistää jotakin amissi-systeemiä nykyaikaiseen eurooppalaiseen luomutuotantoon, niin pitäähän sitä ampua takaisin samoin keinoin.  

Ihan vain pieneksi selvitykseksi minun ja äskooännän välisessä sanastelussa:  hänen kokemuksensa tavanomaisesta viljelystä lienee viiden vuoden luokkaa ja luomusta yhden vajaan tuotantokauden. Minulla tavanomaista omissa nimissä 15 vuotta ja luomukokemus 16 vuotta. Että niillä painoarvoilla keskustelua on käyty.

Haastattelin 90 vuotiasta isääni, joka vielä muistaa 30-luvun, jolloin ei sen paremmin tunnettu kasvinsuojeluaineita kuin keinolannoitteitakaan. Viljelykierto pelasi, käytännössä varmaankin 60-70% alasta oli nurmella. Lanta oli kuivikelantaa, joka levitettiin ja mullattiin kyntämällä. Esim. ohraa ei kylvetty koskaan kylmään maahan ja siksi kylvöaika oli siellä touko-kesäkuun vaihteessa.
No kysäisin, että miten rikkaruohot ja varsinkin juolavehnä jaksoivat eli oliko taistelua noiden kanssa. Ei kuulemma minkäänlaista rikkaongelmaa ollut. Ehkä tämä kemiallinen aika vaan on pahentanut ongelmaa ja takaisin luonnonmukaseen voi olla varsin kivinen tie. Myrkyt ovat jalostaneet rikkakasvipopulaatioita. Varsinkin tämä suorakylvössä käytetty varsin alhaisella glyfosaattimäärällä suoritettu torjunta, joka käytännössä vain pistää hetkeksi juolavehnän pökkeryksiin, saattaa jäämien lisäksi olla varsinainen rikkakasvien jalostusohjelma. Muutama vuosi kun menee, pelto on täynnä glyfosaatille resistenssejä rikkaruohoja

Viljelykierto pelasi, käytännössä varmaankin 60-70% alasta oli nurmella.

Kyllä viljelykierto vieläkin pelaa, jos vaan on halua. Mutta tuo nurmi on ongelma. Jo nytkin on maakunnassa mätäneviä rehupaaleja siellä sun täällä. Jatkuvasti puolet viherlannoitukselle ei ole kelvollinen vastaus. Hupihevostelukaan ei niin tolkuttomasti kasva, että se kuluttaisi tuosta tulevan heinävuoren. Eikä myöskään ajatus, että märehtijöista saatavien elintarvikkeiden kulutus kasvaisi. Eikä myöskään bioenergia. Energiakäyttöä varmasti löytyisi, mutta vain jos energiantuotantoa tuetaan ja biomassa lahjoitetaan energiantuottajalle.

Haastattelin 90 vuotiasta isääni, joka vielä muistaa 30-luvun, jolloin ei sen paremmin tunnettu kasvinsuojeluaineita kuin keinolannoitteitakaan. Viljelykierto pelasi, käytännössä varmaankin 60-70% alasta oli nurmella. Lanta oli kuivikelantaa, joka levitettiin ja mullattiin kyntämällä. Esim. ohraa ei kylvetty koskaan kylmään maahan ja siksi kylvöaika oli siellä touko-kesäkuun vaihteessa.
No kysäisin, että miten rikkaruohot ja varsinkin juolavehnä jaksoivat eli oliko taistelua noiden kanssa. Ei kuulemma minkäänlaista rikkaongelmaa ollut. Ehkä tämä kemiallinen aika vaan on pahentanut ongelmaa ja takaisin luonnonmukaseen voi olla varsin kivinen tie.

Olen kanssa haastatellut edesmennen paappani asian tiimoilta. Pillike pisteli sirpillä leikkussa pirusti. Satoa tuli mikä tuli. Juola ei ollut ongelma koska maa oli hapanta. Happamassa maassa ei edes pillike kasvanut. Savea ajettiin rapamaille ja rapaa savikoille. Kesäkuu oli usein kylvöaikaa. Halla oli yleistä. Maidontuotanto perustui laitumeen joka oli jossain "lepikossa". Heinät kerättin suolta talveksi.

Kovia miehiä olivat. Heinääkin kaatoivat viikatteella koko kesän  

Oravia ampumalla "tienasi" parhaiten.  

Juola ei ollut ongelma koska maa oli hapanta
Niin mielestäni suurin maan hapantaja ovat kyllä nuo happomuotoiset keinolannoitteet. Itse pidin  erästä ojitusongelmista kärsivää lohkoa muutamia vuosia nurmella ja sinä aikana ainakin viljavuustutkimuksen mukaan maan pH nousi.

Juola ei ollut ongelma koska maa oli hapanta
Niin mielestäni suurin maan hapantaja ovat kyllä nuo happomuotoiset keinolannoitteet. Itse pidin  erästä ojitusongelmista kärsivää lohkoa muutamia vuosia nurmella ja sinä aikana ainakin viljavuustutkimuksen mukaan maan pH nousi.

Nousiko paljonkin. Kalkki on hidasvaikutteista. Ja olisko ongelma tuossa ojituksessa 


Kalkitus on nostanut satotason aivan eri tasolle. Vai oliko 30-luvulla keskisato samalla tasolla kuin nytkin 

Kalkituksen "alkumetreillä" oli isännillä käsitys -> ryöstöviljelyä. Eli silloinkin vastustettiin kehitystä. 

Haastattelin 90 vuotiasta isääni, joka vielä muistaa 30-luvun, jolloin ei sen paremmin tunnettu kasvinsuojeluaineita kuin keinolannoitteitakaan. Viljelykierto pelasi, käytännössä varmaankin 60-70% alasta oli nurmella. Lanta oli kuivikelantaa, joka levitettiin ja mullattiin kyntämällä. Esim. ohraa ei kylvetty koskaan kylmään maahan ja siksi kylvöaika oli siellä touko-kesäkuun vaihteessa.
No kysäisin, että miten rikkaruohot ja varsinkin juolavehnä jaksoivat eli oliko taistelua noiden kanssa. Ei kuulemma minkäänlaista rikkaongelmaa ollut. Ehkä tämä kemiallinen aika vaan on pahentanut ongelmaa ja takaisin luonnonmukaseen voi olla varsin kivinen tie. Myrkyt ovat jalostaneet rikkakasvipopulaatioita. Varsinkin tämä suorakylvössä käytetty varsin alhaisella glyfosaattimäärällä suoritettu torjunta, joka käytännössä vain pistää hetkeksi juolavehnän pökkeryksiin, saattaa jäämien lisäksi olla varsinainen rikkakasvien jalostusohjelma. Muutama vuosi kun menee, pelto on täynnä glyfosaatille resistenssejä rikkaruohoja

 Juolavehnä diggaa helppoliukoisesta typestä erityisesti ja hevonhierakkakin saman tyylinen....jos pellolla kasvaa juola reippaasti, siellä kasvaa samalla lannoituksella mikä tahansa satokasvi myös...

Juolavehnä diggaa helppoliukoisesta typestä erityisesti ja hevonhierakkakin saman tyylinen....jos pellolla kasvaa juola reippaasti, siellä kasvaa samalla lannoituksella mikä tahansa satokasvi myös...

Jeps, näin on.  Ei pidä pyytää luomupellolta liikaa (mm liian runsas paskan levitys = SKN).  Luomuviljely on myös optimointia monella tasolla.

Siirtymävaiheessa kun kalkitsee hyvän peruskalkituksen, jotta saadaan apulantaviljelyn aiheuttama happamuus pois, niin kalkitusta luomupelloilla tarvitaan varsin harvoin.

Luomuviljelyn yksi mielenkiintoisimmista elementeistä on kustannussäästöt ja kustannusten optimoiminen. Tuotantomuoto haastaa viljelijän kilpailemaan olemassaolevien tuotantoelementtien ja luonnonolosuhteiden kanssa saamaan mahdollisimman hyvän sadon optimoiduilla ostopanoksilla. Sadon optimointi kuitenkin tarkoittaa, että on huomioitava viljelyn tarpeet pitkälle tulevaisuuteen. Liikaa pyydetty on pois tulevista sadoista.  Luomuviljelyn tarkoitus on kasvattaa sellaisia kasveja, jotka aiheuttavat positiivisen viljavuuskierteen peltomaassa. Siitä ''osingosta'' sitten viljelijä ottaa omansa esim viljakasveina ja juureksina. ''Korot'' saavat jäädä viljavuuden lisäykseen.  Lisäksi voidaan käyttää sadonlisäyksiin lantoja ja muita sääntöjen sallimia lannoitteita.

Luomuviljelijäkin voi  ryöstöviljellä, mutta siinä on pian seinä edessä.

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 09.09.11 - klo:23:20

Ei ruuantuottaja nälkää kykene poistamaan ainakaan nykyrakenteilla. SS tarkoittaa tässä keskustelussa sitä, että LUOMU^tm eli luonnonmukainen tuotanto omii paitsi kirjoitetun muodon, niin myös käsitteen ja uskottelee olevansa ainoa oikea tapa toimia luonnonmukaisesti. Landehoon teksteistä kuitenkin paistaa termistön tärkeys. Luomu^tmideologiaan kuuluu olennaisena osana säännöstön eli byrokratian merkityksen korostaminen. "Tarkastettu ja sertifioitu".

Luomun ongelma on juuri siinä, että se on markkinointiin suunnattu hegemoninen käsite.

>>>>Luomun ongelma on juuri siinä, että se on markkinointiin suunnattu hegemoninen käsite.

****Juuri siihen se on tarkoitettukkin, eikä ole mitenkään ongelma. Päinvastoin. Se on täyttänyt sille asetetut vaateet kohtalaisen hyvin. Tärkeää on, että on saavutettu tuotantomuodon luotettavuus kuluttajalle.
Tästä on hyvä lähtökohta saada tuotteelle parempi hinta, joka on meille kaikille viljelijöille niin kovin tärkeä asia. Sekin suunta on saavutettu. Eikä  kuluttaja edes kyseenalaista etteikö näin pidä olla.



 Haluan korostaa luomu-sanan käyttöä vain yhden tuotantomuodon nimenä koska se on sitä. Ja jos luomusta keskustellaan, niin huomioidaan sen säännöstön sisältö.  Sitten voidaan arvostella sitä tiettyä olemassaolevaan luomusäännöstön sisältöä. Tämä sisältö on, niinkuin SS sanoi, tuottajan ansion tähden. Mutta ei yksin sen vaan myös siksi, että kuluttaja saa saman säännöstön mukaista biologisesti tuotettua ruokaa ja voi siihen kohtuudella luottaa.

Missään tapauksessa luomututanto ei uskottele, että se olisi ainoa oikea biologinen tuotantomuoto. Näillä säännöillä kuitenkin saadaan nykymaailmassa kohtalaisen hyvä tulos aikaiseksi tuottaja-tarkastus-kuluttaja-akselilla. Ilman tarkastuksiahan tästä ei nykymaailmassa isossa mitassa tule mitään. Niin paljon vilunkia yritetään tämän bio-sanan allakin  puuhata.

Kukaan, ei tarkastuskaan, kiellä pidemmälle meneviä biologisia viljelytoimia luomutiloilla kuin mitä säännöt sanovat.  

Luomutuotantomuotoa paljon pidemmälle vietyjä biologisia tuotantomuotoja on olemassa ja niistä sitten kannattaa keskustella ihan omilla nimillään. Jos sieltä joku haluaa tuoda jotakin luomusäännöstöön, niin asiaa voi ajaa ihan kuka tahansa päättäjätaholle. Niistä on hyvä keskustella tälläkin palstalla.

Olen vaan halunnut selkeyttää keskustelun termistöä ja sitä, että puhutaan oikeita asioita oikeissa asiayhteyksissä.

Jos yritetään vinohuulin yhdistää jotakin amissi-systeemiä nykyaikaiseen eurooppalaiseen luomutuotantoon, niin pitäähän sitä ampua takaisin samoin keinoin.  

Ihan vain pieneksi selvitykseksi minun ja äskooännän välisessä sanastelussa:  hänen kokemuksensa tavanomaisesta viljelystä lienee viiden vuoden luokkaa ja luomusta yhden vajaan tuotantokauden. Minulla tavanomaista omissa nimissä 15 vuotta ja luomukokemus 16 vuotta. Että niillä painoarvoilla keskustelua on käyty.

Ikääsi nähden on sulla kovat kokemukset. Oot tainnu jo kohdussa alottaa viljelyn. Jos mulla on ikää vajaa 35 ja sulla vissiin samanverran, vähintään, on kaukaa haettu tuo 5 vuoden juttu. Mitä luomuun tulee, on se täyttä tuubaa ja tulee olemaan. Asiasta on turha vääntää ja kääntää. Se loppuu tai ainakin vähenee radikaalisti kun ihmisten määrä ja ruuan tarve maapallolla vaan kasvaa kasvamistaan.

Se loppuu tai ainakin vähenee radikaalisti kun ihmisten määrä ja ruuan tarve maapallolla vaan kasvaa kasvamistaan.

Stadilaiset viljelee kesäkurpitsa kolhooseillaan aina luomusti. Tämmönen kotitarveviljely lisääntyy koko ajan, ja samalla ihmisten itsekkyys ruuan suhteen kasvaa. Tästähän on ollut mediassa juttua, kun akat on melkein toistensa risoissa kiinni, tappelevat kesäsiirtolan lantuista.  Toisin sanoen, ihmiset hurskasteluistaan huolimatta ovat haluttomia torjumaan maailmanlaajuisesti nälänhätää, ja SKN:n vehnä ei tule koskaan afrikkaan päätymään.

Skännälle:

>>>>>Ikääsi nähden on sulla kovat kokemukset. Oot tainnu jo kohdussa alottaa viljelyn. Jos mulla on ikää vajaa 35 ja sulla vissiin samanverran, vähintään, on kaukaa haettu tuo 5 vuoden juttu.

******Mulla on jokseenkin samanikäisiä kersoja kuin sää olet. Joten siitäkin ikäjaksosta useampi kokemus.  Aika pienestä on tullut hommissa oltua mukana kun aluksi henkilökuntaa on ollut vähän tai ei ollenkaan, joten sieltä voi vetäistä kokemusta jokusen kympin lisää.

>>>>Mitä luomuun tulee, on se täyttä tuubaa ja tulee olemaan. Asiasta on turha vääntää ja kääntää. Se loppuu tai ainakin vähenee radikaalisti kun ihmisten määrä ja ruuan tarve maapallolla vaan kasvaa kasvamistaan.

****Luomua (nykysääntöistettynä) on harjoiteltu jo parikymmentä vuotta, jo siitä asti kun sinä  vielä virittelit mopoja alaikäisenä. Tällä hetkellä ala kiinnostaa jo isompia keskusliikkeitäkin sekä niiden myötä jalostusta. Kauppahinnat ovat pysyneet kuitenkin asiallisella tasolla. Kuluttajat ovat monella tapaa nykyisin valveentuneempia terveellisyys ja ympäristöasioista, että luomustatuksella varustetut tuotteet jatkavat vahvistuvaa kannatustaan ja kulutus lisääntyy.  Viljelypuolella luomu vahvistuu myös sen takia, että apulannoitteiden raaka-aineet vähenevät, niiden tekemiseen kuluvaa energiaa pitää alkaa säästämään, peltojen vierasaineistumisesta pitää luopua ja hedelmällisyys pitää saada nousukierteeseen.
Taidat olla hieman umpiossa siellä suon reunalla kun et seuraa todellisia valtavirtoja.

Nimimerkki SS antoi tyhjentävän ja perustellun vastauksen luomuhaihatteluun.

Piste. Keissi is klosetti.

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 09.09.11 - klo:23:20

Ei ruuantuottaja nälkää kykene poistamaan ainakaan nykyrakenteilla. SS tarkoittaa tässä keskustelussa sitä, että LUOMU^tm eli luonnonmukainen tuotanto omii paitsi kirjoitetun muodon, niin myös käsitteen ja uskottelee olevansa ainoa oikea tapa toimia luonnonmukaisesti.
Luomun ongelma on juuri siinä, että se on markkinointiin suunnattu hegemoninen käsite.

>>>>Luomun ongelma on juuri siinä, että se on markkinointiin suunnattu hegemoninen käsite.


 Haluan korostaa luomu-sanan käyttöä vain yhden tuotantomuodon nimenä koska se on sitä.

Missään tapauksessa luomututanto ei uskottele, että se olisi ainoa oikea biologinen tuotantomuoto.

Kukaan, ei tarkastuskaan, kiellä pidemmälle meneviä biologisia viljelytoimia luomutiloilla kuin mitä säännöt sanovat.  

Luomutuotantomuotoa paljon pidemmälle vietyjä biologisia tuotantomuotoja on olemassa ja niistä sitten kannattaa keskustella ihan omilla nimillään. Jos sieltä joku haluaa tuoda jotakin luomusäännöstöön, niin asiaa voi ajaa ihan kuka tahansa päättäjätaholle. Niistä on hyvä keskustella tälläkin palstalla.

Olen vaan halunnut selkeyttää keskustelun termistöä ja sitä, että puhutaan oikeita asioita oikeissa asiayhteyksissä.

Totta vie käsitteistöä on syytä selkiyttää:

Maanviljely perustuu luonnon uusiutumiskyvyn hyödyntämiseen. Biologisen prosessin avulla, ja luonnon uusiutumiskykyä hyödyntäen, viljelijä tuottaa ravintoa, kuitua tms. maataloustuotteita.

Jos ainoastaan erinäisillä tavanomaisesta poikkeavilla viljelymuodoilla tuotettaisiin biologisesti, niin olisivatko tavanomaisen tuotannon tuotteet ei-biologisen prosessin tulos? Tuskin!

Olkoon LUOMU^TM kernaasti säännöstensä mukaisesti tuotteistettua ja tuotettua, mutta samoihin luonnon uusiutumiskyvyn perusmekanismeihin nojaavat lopulta kaikki viljelyjärjestelmät.

Nimimerkki SS antoi tyhjentävän ja perustellun vastauksen luomuhaihatteluun.

Piste. Keissi is klosetti.

Sinun pisteesi sinulle!

Lainaus käyttäjältä: landehande - 10.09.11 - klo:08:05

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 09.09.11 - klo:23:20

Ei ruuantuottaja nälkää kykene poistamaan ainakaan nykyrakenteilla. SS tarkoittaa tässä keskustelussa sitä, että LUOMU^tm eli luonnonmukainen tuotanto omii paitsi kirjoitetun muodon, niin myös käsitteen ja uskottelee olevansa ainoa oikea tapa toimia luonnonmukaisesti.
Luomun ongelma on juuri siinä, että se on markkinointiin suunnattu hegemoninen käsite.

>>>>Luomun ongelma on juuri siinä, että se on markkinointiin suunnattu hegemoninen käsite.


 Haluan korostaa luomu-sanan käyttöä vain yhden tuotantomuodon nimenä koska se on sitä.

Missään tapauksessa luomututanto ei uskottele, että se olisi ainoa oikea biologinen tuotantomuoto.

Kukaan, ei tarkastuskaan, kiellä pidemmälle meneviä biologisia viljelytoimia luomutiloilla kuin mitä säännöt sanovat.  

Luomutuotantomuotoa paljon pidemmälle vietyjä biologisia tuotantomuotoja on olemassa ja niistä sitten kannattaa keskustella ihan omilla nimillään. Jos sieltä joku haluaa tuoda jotakin luomusäännöstöön, niin asiaa voi ajaa ihan kuka tahansa päättäjätaholle. Niistä on hyvä keskustella tälläkin palstalla.

Olen vaan halunnut selkeyttää keskustelun termistöä ja sitä, että puhutaan oikeita asioita oikeissa asiayhteyksissä.

Totta vie käsitteistöä on syytä selkiyttää:

Maanviljely perustuu luonnon uusiutumiskyvyn hyödyntämiseen. Biologisen prosessin avulla, ja luonnon uusiutumiskykyä hyödyntäen, viljelijä tuottaa ravintoa, kuitua tms. maataloustuotteita.

Jos ainoastaan erinäisillä tavanomaisesta poikkeavilla viljelymuodoilla tuotettaisiin biologisesti, niin olisivatko tavanomaisen tuotannon tuotteet ei-biologisen prosessin tulos? Tuskin!

Olkoon LUOMU^TM kernaasti säännöstensä mukaisesti tuotteistettua ja tuotettua, mutta samoihin luonnon uusiutumiskyvyn perusmekanismeihin nojaavat lopulta kaikki viljelyjärjestelmät.

Miten sijoitat biologisen haittatorjunnan tavanomaiseen kemialliseen viljelymenetelmään logiikallasi?  Orgaanisella ja biologisella viljelyllä sanoina on muu merkitys kuin tavanomaisella siitäkin huolimatta, että kaikki oliot ovat biologisia olentoja.  Niiden kasvattamisessa on eri nimisiä menetelmiä.