olispa kiva saaha tietää mikä on tuon saton hiilijälki. menöökö miinukselle vai peräti plussalle..
Siellä saattaisi olla ruokaviraston tätilöisille muutakin tekemistä kuin pilkun kiillottaminen...
Voi sanoa melko varmuudella, että kyseisessä viljelytekniikassa tuotetun tonnin ympäristöjalanjälki
on pienin mahdollinen. Uudessa-Seelannissa vettä riittää sadannan osalta, kastelu ei laske pohjavesiä
eikä sisällä suolaantumisvaaraa.
Kemikaalien ja lannoitteiden käyttö tuntuu suurelta, mutta on huomattava, että kyseinen lannoitemäärä
suomalaiselle 4.4 tonnin keskikevätvehnäsadolle olisi vain 378 kg Y3:sta ! Suomalaisella luomukeskisadolla
pitäisi varata 7 ha viljapeltoa ja toiset 7 ha viherlannoitusnurmea tuon 17,3 tonnin säännölliseen tuottamiseen.
Kastelun merkitystä ei voi edes liioitella. Silti vehnässä ei raha lepää, kyseinen satokilpailuisäntä
aika varmasti hyödyntää vehnän rehuksi lähitilalla tai peräti omalla nautakarjallaan.
-SS-