Jep keskustelu on ollut rakentavaa ja muutenkin hyvin mielenkiintoista. Nuorena miehenä riskinotto on helppoa ja realisoituneesta riskistä voi toipua, mutta kuten vastaranta sanoit, kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta.
Kivikylä on ollut kyllä sellainen menestystarina, että ei voi kuin ihailla, siinä on yksi ehdoton esikuva. Toinen esikuva on Saarioinen, suhdanteet saa mennä miten menee, mutta Saarioinen tekee tasasta tulosta.
Osaisiko joku kertoa, kuinka paljon ensimmäisen kahden vuoden markkinointi maksaisi? Lisäksi kysyisin vielä, mistä mahdollisia lihanleikkaajia voisi kumppaniksi rekrytoida?
Riippuu siitä mitenkä alat myymään niitä lihoja niin sen mukaan pitää miettiä markkinointi strategia.
Ja rahojaan ei kannata tuhlata jokaiseen nettiosoitteen myyjälle jotka haluavat ”tarkastaa” tietojesi paikansapitävyyden ja eikä myöskään jokaiseen mainoslehtiseen joka joutuu roskiin suoraan postilaatikosta. ”Ilmaista” markkinointia kun on yhteydessä paikallis medioitten toimittajiin ja yrittää saada positiivisia uutisia läpi, mutta lehtijutut kannattaa pyytää tarkastettavaksi (että kaikki olisi oikein) ennen julkaisua. Se maksaa vain aikaa, kahvia ja pullaa.
Myynti henkilöitten asusteet kannattaa olla yhteneväiset (ja aina siistit ja puhtaat) että heti kun näkee vilahtavankin sen tyylisen päähineen tai essun kulman niin mieleen tulee yhtiösi nimi ja tuotteet.
Messut ovat mielestäni aivan per...tä . Paikat kalliita, hotelli huoneetkin ovat läheltä myöskin kalliita, pitkät päivät kaikilla joten ylityöpalkatkin painaa päälle. Vaatii käytännössä vähintään kolme ihmistä ettei ole tyhjäpanttina miehittämätön koju kun toinen on syömässä ja toinen helpottamassa sitä hirveetä kusihätäänsä tai parantamassa darraa. Mutta kai nekin kannattaa suosiosta päätellen.
Lihanleikkaajaa rekrytoidessa kumppaniksi kannattaa muistaa se että vaikka se korvanleikkaaja olisi just saanut potkut Atrialta niin hän ei halua menettää 500 päivän työttömyyskorvausta ja muita sosiaalisia etuja alkamalla yrittäjäksi.
