Vetypommin tekeminen kotioloissa on helppoa. Otetaan hyppysellinen uraani kakskolmevitosta ja jotain deuteriumia tai tritiumia, mitä keittiön kaapista nyt sattuu löytymään. Ruskistetaan molempien aineiden isotoopit pannulla ja kaadetaan ne kattilaan.
Tässä pitää olla varovainen, koska kuuma uraani voissa paistettuna räiskähtelee ilkeästi ja voi lentää jopa silmiin. Vedyn kanssa ei ole niin nuukaa, koska jos vety kestää ruskistamisen, kestää se myös kattilaan kaatamisen. Vety- ja voiatomi muodostavat kestävän sidoksen, jolloin sitä voi käsitellä huolettomasti. Vapaat vetyisotoopit sen sijaan ovat arveluttavia. Varsinkin keväisin, niillä on jos jonkinlaista soidinmenoa, joten haittavaikutuksilta ei voi välttyä.
Haudutetaan miedolla lämmöllä ja sekoitellaan välillä. Kannattaa käyttää puukauhaa, koska puussa olevat molekyylisiepparit nappaavat tehokkaasti riehuvia neutroneita ja estävät kriittisen massan muodostumista näin valmistusaikana. Kun seosta on haudutettu 18 tuntia, annetaan sen jäähtyä esim. ulkorappusilla.
Seoksen jäähdyttyä, kattilaan lisätään kaksi desiä 2-t bensaa. Tässä vaiheessa pitäisi kattilan olla jo räjäytyspaikalla, koska fissiovaihe käynnistyy hyvin pian bensiinin lisäämisen jälkeen. Kattilan voi kuitenkin vielä nopeasti toimittaa perille esimerkiksi traktorin kauhassa, joka muodollaan edesauttaa fission alkusähinöiden reaktiotuotteet pois päin traktorin kuljettajasta.
Bensan pitää olla kaksitahti-bensaa, koska vetypommi on kaksivaiheinen. 4-tahti bensa ei ehdi vaikuttamaan koko energiamäärällä, vaan ylimääräiset kaksi tahtia menee hukkaan ja useimmiten imeytyy maaperään. Aivan turhaa ympäristön likaamista. Jos pommi on esim. pellolla, niin mennään pellon reunaan katselemaan kun pommi räjähtää. Fuusioreaktio kehittää aika paljon lämpöä, joten avokesantopelto on suositeltavin paikka. Kuiva sänki on siten ehkä se huonoin vaihtoehto.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.