Casimir efekti keksittiin jo joskus 1700 luvulla. Kun kaksi sotalaivaa imeytyivät vastakkain kohdatessaan aallokossa.
---
143. Kvanttimoottorista.
Tekniikan Maailman N0:10 -05 oli mielenkiintoinen artikkeli kvanttimoottorista. Energian nappaaminen tyhjiöstä voi kuulostaa ufojutulta, mutta ajatuksen takana on huomattava joukko huipputiedemiehiä. Asiassa on kyse olennaisesta yhdestä kosmologian suuresta arvoituksesta. Kirjoituksen mukaan 73 % maailmankaikkeuden massasta on niinisanottua "pimeää energiaa", joka siis liittyy kyseiseen tekniikkaan oleellisesti. Tyhjiöenergian esiintymisen todisti KOKEELLISESTI ensimmäisenä hollantilainen Hendrik B.G. Casimir Philipsin tutkimuslaboratoriossa 1948.
Tästä Casimir-efektiksi kutsutusta ilmiössä kaksi toisiaan hyvin lähellä, vain muutamien atomin mittojen päähän asetettua varauksetonta metallilevyä kehittävät välilleen vetovoiman. Ilmiö selitetään sillä, että kapea rako estää eräiden kvanttivärähtelyjen aallonpituudet. Siksi levyjen välissä on vielä tyhjempää kuin tyhjiössä, mikä aiheuttaa ulkopuolisen kvanttipaineen levyihin.
Lisätutkijoita japanilainen Shinichi Seike vuonna 1969. H.D. Froning Mc Donnell Douglas 1979-80. Robert L. Forward Hughes 1984. Teoriaa tutkineet John Wheeler ja Richard Feynman, nobelisti 1965. Siis ihan huuhaasta ei ole kyse.
Vaikkei tekniikkaa tässä nimenomaisessa artikkelissa ei juurikaan haluttu selittää, otan muutaman selvennyksen lisäksi. Kaikille mekaniikkaa ymmärtäville lienee selvää, että tuo mystinen alipaine ei VOI toimia ihan samoin, kuin "perusalipainemäntä" tekisi. Ajatusmallina käytän siis klassista höyrymäntäajatelmaa STAATTISELLA yli- ja alipainineella. Todennäköisemmin reaalitoteutus liikkuu limittyvien nanokonetyyppisten turbiinilamellien periaatteessa, mutta aloitetaan tällä puhutulla männällä. Ajatelmassa nimittäin männän tyhjiöön putoamisen tuottama energia menetettäisiin korkoineen kampiakselipyörähdyksen nostaessa sen ylös staattisesta tyhjiöstä alkutilaansa.
Todennäköisimpänä pidänkin sitä, että tyhjiöön putoava mäntä tekee työnsä lähes klassisesti, mutta poistuessaan tyhjiöstä mäntä ei kohtaakaan suurempaa vastusta. Miksi ei? Väliin sujahtava lisälamelli palauttaa värähtelyt alueelle ja tyhjiö tietenkin poistuu työnsä tehtyään tässä vaiheessa tilasta! Silloin lamellin tietenkin voi nykäistä vastuksetta ulos. Sama toistuu taas seuraavan lamelliparin kohdalla ja moottori hyrrää iloisesti, simppeliä energiantuotantoa siis odotettavissa. Näin siis staattisesta tyhjiöstä saataisiin energiaa myös ulos!
Kysymys kuuluukin, mistä tämä energia on pois? Uskoisin sen pumppautuvan "gravitaatiovärähtelyinä" tai muunlaisena "kaukoenergiasiirtona" liikkuvien kappaleiden yleisemmästä liike/massa-energiasta? Vaikka tämä kuulostaa ufojutulta, niin siltikin taas yksi laajasti tutkittu reaalimaailman energiamalli, jolla tulevaisuudessa tehdään IHMEITÄ. Olisi ihan kiva kuulla asiaan perehtyneiltä kommentteja. Kyseessä on melkoinen energiapotentiaali.
Tulevaisuuden nanokoneiden käyntiongelma toteutetaan mitä ilmeisimmin tällä keinoin. Äkkiseltään esim. suomalaisille tärkeistä prosesseista tulisi mieleen tällaisilla sensaatiomaisilla nanokoneilla tuotettava puusta erotettava puhdas rikkoutumaton paperikuitu. Ja hups, energiantarpeestamme katoaisi jo tuolla tavoin noin 1/3. Kuka silloin fissiopohjaisia sähköjä enää kaipaisi? Tällä esimerkillä osoitan, että mitättömälläkin toimivalla ja oikein suunnatulla mikrovoimalakapasiteetillä tehdään ekstempporee ihmeitä. Vedenpuhdistus, metallurgia, keinoainetuotanto ja ties mitkä tahansa systeemit tarvitsisivat tulevaisuudessa 1000 osan nykyenergiantarpeestaan täsmä nanotekniikalla. Aivan huimia visioita, vaikka tuotettuja MWh noista miniatyyrisistä nanokoneista irtoaisikin konekohtaisesti kenties niukemmin.
-------------
Casimir-efektistä
Leijonanosa ihmiskunnan energiasta kuluu kuljetusenergiana. Tässä vaihtoehtoinen versio. Venäjällä on kokeiltu vedenalaistorpedoa, jossa värähtelevä kärkimetalli muodostaa energiallaan eteensä tyhjiön, johon ohjus uppoaa kitkatta! Niin uskomattomalta, kuin tämä kuulostaa tälläkeinoin torpedo etenee veden ALLA moninkertaisesti äänen nopeuden ylittäen. Koska vesikitkaa tyhjiössä ei ole. Lystikästä tässä on se, että jo pieni kääntöyritys suistaa tilanteen kaaokseen ja vesikosketus ionisoi koko etenijän savuavaksi plasmaksi. Joillekin lienee tuttu patentoitu laite, jossa pinotut 3 keskenään eri suuntiin paikallaan pyörivää metallikiekkoa pudottaa konstruktion punnituspainosta 50 %. Vaikka sen toimintaa ei edes "tunneta".
Vuonna -48 kokeellisesti todistetun Casimir-efektin perusajatus on seuraava. Muutaman atomileveyden päässä toisistaan olevien metallilevyjen väliin gravitaatioaalto ei "sovi". Tehdään kevyt monimetallikalvo atomipaksuuksilla ja pakataan näitä ohueksi kerrosrakenteeksi. Tällaisesta aineesta tehdään munkkirinkilän muotoinen ontto pallo. Vielä peitetään tyhjiöön imetty keskusreikä kyseisellä kalvolla ylhäältä ja alhaalta. Mitä saadaan? KÄSITTÄMÄTÖN KONSTRUKTIO!
Ruvetaan syöttämään rajusti sykkivää sähkökenttää keskustyhjiöön. Saatetaan metallikuoren atomit "spinnaamaan" mikroaaltouunista tutulla vesikuumennusefektillä. Mitä tapahtuu? Gravitaatio jättää irroten esineen pinnan ja värähtelevä kalvo irrottaa myös ilmamolekyylikontaktin ympäriltään. Mitään kulkureittiä läpi sykkivän metallikalvoverkoston ei gravitaatio voi löytää. Esim. Englannissa laboraatiossa mm. 2007 demottua, yli 50v vanhaa perustekniikkaa. Siellä ilmoitettiin nanokokoisten koneiden levitoinnin onnistuneen. Tyhjiössä kelluva menopeli voi näin valmistuttuaan näyttää tarkkailijalleen kykynsä.
Kitkaton kulkee tolkuttomalla nopeudella, niin veden alla kuin päällä, eikä tässä vielä kaikki. Matkustamon sisus kelluu gravitaation saavuttamattomissa, G-voimat eivät siellä tunnu. Jos esim. yläkannen resonanssia lievennetään putoaa ajoväline ylöspäin ihan luonnonlakien mukaan, suunnattomalla nopeudella avaruusolosuhteissa. Yläkannen uudelleenaktivointi jättää menijän kellumaan viiveettä ajopaikkaansa. Toisinpäin veden alla ja ilmakehässä. Pintaa painava massapaine aiheuttaa työnnön. Äänennopeudet ylittyvät yksi toisensa jälkeen tuosta vaan minimienergialla. "Ilmapallo" joka näennäisesti liikehtii ilman moottoria ja lisäenergiaa kuljetellen massoja hallitusti ja hillittömästi ympäriinsä!
Mistä moinen HIRMUVEMPELE sitten vähäisen energiatarpeensa ottaa? Hyvä kysymys! Eihän Casimir mikään yliluonnollinen ikiliikkuja toki ole. Vaan perustuu hyväksyttyihin ja kokeiltuihin tekniikoihin. Energia otetaan suoraan ympäröivistä mikrotason liike- ja energiavärähtelyistä. E= mc2 kaavalla. Jotta kuoressa olevat atomit eivät tuhoutuisi energiakatoon, pitää syntyvä "massakato" keskittää keskustan tyhjiökammioon. Sinne taas syötetään jatkuvatoimisesti kiinteää ainetta esim. elohopeakaasua "värähtelypurettavaksi". Aavistuksen fissioprosessin tapaan. Spinnaavat kuorirakenteet energiaa ottaessaan hiljalleen värähtelyllään purkavat automaattisesti elohopea-atomit puhtaaksi energiaksi! Myönnetään että energiakentissä muodostuu fuusiotyyppisesti jonkin asteista hallittua atomien silpoutumissäteilyä. Massakato on hyvän hyötysuhteen takia minimaallinen ja polttoaineena voidaan käyttää lähes mitä tahansa.
