Kyllähän tuollainen tosi luomuviljely tuottaa kokemusperäistä tietoa, jota olisi hyvä jakaa tulevillekin sukupolville. Kemikaaliviljely on jättänyt unohduksiin vanhoja viisauksia, joita hevosvetoaikana on havainnoitu. Tiedän yhdenkin vanhan ukkelin, joka harrastemielessä viljelee vanhoja maitaan ilman mitään ulkopuolisia rahtiravinteita tai kasvinsuojeluruiskua.
Heinää ja kauraa vuoroittain. Monesta kaurapellosta Suomessa löytyy enemmän rikkaruohoa, kuin noista juuri oikeaan aikaan muokatuista ja kylvetyistä pelloista. Ei satotasot mitään erikoisia ole, mutta aina jotain tulee, eikä tarvitse murskailla. Olemattomalla liukoisella typellä saa jotain aikaiseksi, kun homman osaa.
Joskus ihmisellä on tarve ilmaista itseään tuomalla esille hänen koulutuksensa, elinkeinonsa tai jotain muuta vastaavaa, jolla yrittää kertoa muille omasta "osaamisestaan". Tiedän yhdenkin jos toisen KTM:n (ei se mopo), joka ei ole viettänyt arkeaan kaupallisella alalla päivääkään. Silti heillä on tarve tuoda esille joskus muinoin suoritettu tutkinto. Se heille suotakoon.
Kun ihminen saavuttaa valaistuksen jossain asiassa, hänellä ei ole tarve esittää tietävänsä jotain, koska hän tietää. Hän tietää myös sen, että valaistuneen asian myötä pitää olla nöyrä, koska ilman sitä, valaistusta ei ole olemassa. Valaistus on vähän mahtipontinen sana, mutta jotain sinne päin. Jokainen jotain kauheasti oppimaan yrittänyt on varmasti joskus kokenut tällaisen valaistuksen.
Oppiminen ei tarkoita kirjaviisautta, jolla valaistuksen voisi saavuttaa. Se voi olla se vuosikymmenet viljelty peltotilkku, jonka ominaisuudet on opittu tuntemaan pitkän ajan kuluessa.
Veikkaan, että täälläkin on sellaisia luomuviljelijöitä, joille on enemmän tärkeää harjoittaa toimintaansa, kuin väitellä ehdottomuuksista ja eri viljelytapojen hienouksista ja huonouksista.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.