Kirjan tarkoitus EI ole eläinten hyvinvoinnin parantaminen, vaan yleisen mielipiteen kääntäminen osaltaan kotieläintuotantoa vastaan.
Se on näin, ja silloin ei auta vaikka navetassa olisi millaiset olot. Jos ei ole hoidossa mitään napistavaa, niin sitten kuvaillaan, kuinka eläinten silmistä paistoi tuska ja ahdistus.
Jos nyt jotain hyvää, niin todennäköisesti tämäkin kohujuttu edistää luomulihan ja -maidon kysyntää. Eettisempään suuntaan kuuluukin mennä (mutta ei ihan soijapihveihin asti). Eläinten huono kohtelu vuotaa julkisuuteen nykyään paljon varmemmin, että nyt viimeistään pitää miettiä omia toimia ja yleisesti julkisuuskuvaa (MT:ssä teuraiden lastauskuvassa näkyvästi aurauskepit esillä). Ja tietenkin eläimiä pitää lähtökohtaisesti kohdella niin hyvin kuin mahdollista, eikä niin että kohujuttujen jälkeen joutuu selittelemään tai väistelemään.
Niin oliko niissä aurauskepeissä jotakin vialla, vai eikö niitä saisi käyttää. Tuovat ihan eri ulottuvuuden lehmän ohjailuun, kuin pelkät rukkaskädet. Ei se keppi tarkoita aina automaattisesti lyömäasetta.
Melan tilastoista varmaan selviää lehmien tekemien "pahoinpitelyiden" ihmiselle aiheuttamat vakavimpien vammojen määrä vuosittain. Eveliinallakin saattaa ajatus hiukan vanhemmiten muuttua, kunhan hoitokotinsa perustettuaan saa muutaman kunnon pusun ja korjailee purukalustooan tai asentelee muistikorttejaan uudelleen niiden jäljiltä.
Muuta kaikkein raadollisinta tässä on se, että ketään tai hyvin harvoja kiinnostaa nostaa esille ne hyvinvoivat eläimet. Niistä kun ei saa myyviä otsikoita.