Hiukan erilaista ajatusta jalostuksesta
Semexin ayrshireanalyytikko Christopher Studer, joka vastaa sonnivasikoiden hankinnasta ayrshire-rodun jalostusohjelmaan, piti mielenkiintoisen esityksen kanadalaisesta sonninemävalinnasta. Esityksessä korostui se, ettei mikään lehmä voi Kanadassa tulla sonninemäksi vain siksi, että sillä sattuu olemaan hyvä lehmäindeksi. Valinnan tukena tulee aina olla vahva lehmäperhe, hyvät isälinjat myös emien puolelta, sekä erinomainen fenotyyppi kaikilta osin niin sonninemällä itsellään kuin sen emällä ja emänemällä. Kun sonni on Kanadassa saamassa hyvää jälkeläisarvostelua, erityiset nuorsonninanalyytikot, jotka useimmiten hoitavat myös sonninanalyytikon tehtäviä, käyvät kukin henkilökohtaisesti tarkastamassa useita kymmeniä kyseisen isäsonnikandidaatin tyttäriä. Tämä on välttämätöntä, koska pelkkien indeksien perusteella ei koskaan voida saada täysin oikeaa kuvaa siitä, minkälainen periyttäjä kyseinen sonni on. Kun yksi ja sama ihminen on nähnyt vähintään 30-50 tulevan isäsonnin tytärtä, ja näitä henkilöitä on useampia, saadaan varsin kattava näkemys siitä, minkälaiset paritukset ovat toimineet parhaiten, ja missä ominaisuuksissa sonni on vahva periyttäjä, sekä missä asioissa näkyy selvää hajontaa. Samalla löydetään kyseisen sonnin tyttäristä ne, joita kannattaa käyttää sonnineminä.
Fabalaisen konsulentin kans juttelin muuan pv sitten, jotenkin olin n.20 vuoden kokemuksella
eri mieltä asioista kanssaan...
