Todellinen ongelma karjatiloilla on se että levitysmäärien yhä pienetessä ha kohti loppuu hehtaarit joihin lantaa levittää. Tämä jos mikä kasvattaa kustannuksia jo yksinomaan siten että tiloille pitäisi hankkia ylimitoitettua kalustoa pelkästään lannanlevityksen vuoksi . Monella ei ole mahdollista hankkia sellaista kalustoa jolla selviätä lannan levityksestä jos puhutaan vaikka suhteesta 3-4ha /eläin yksikkö..Nytkin on jo nähty se mitä nykyinen ympäristötukiohjelma on pakottanut tekemään kotieläintiloilla .Kotieläintilat ovat joutuneet raivaamaan ja ostamaan peltoa hinnalla joka on reilusti yli todellisten tuotto ja kannattavuusrajojen.Useat suurehkojen karjatilojen isännät ovat valittaneet että peltoa on jo nyt liikaa nurmenviljelyyn ,mutta ei ole enää aikaa viljellä eikä rahaakaan panostaa vielä rehuviljan viljelyyn.
Todella vakavan ongelman aiheuttaa se että poistettaisiin lannan fosforipoikkeus 15kg/ha ja siirryttäisiin pelkästään vain tarkennetuun lannoitukseen. Itselläni tulee eteen heti sellainen tilanne että elukat lähtee välittömästi tällaisen ehdon tullessa voimaan. Silti olen jostain lukenut että näin tullaan melko todennäköisesti tekemään. Karjanlannan siirtäminen uusille alueille on tällöin ainoa vaihtoehto ,mutta kuka lopulta maksaa siirron ja levityksen . Lisäksi tämöinen toiminta aiheuttaa sen että kotieläintiloille tulee lisäkustannuksia N ,tai NK-lannoitteiden ostoista.
Veikkanpa että moni tila tekee tällöin välittömästi ratkaisun tuotannon lopettamisesta kustannusten noustessa .Eli monelle tulee sellainen tilanne eteen että ei ole mahdollista noudattaa ymp. tuen ehtoja tai jos noudattaisi ei tuotanto ole enää kannattavaa.
Kustannustehokkainta on tukea lannankäytön tehostamista sellaisilla alueilla jossa on erittäin suuria yksiköitä.
Hyvä, olette selvästi pohtineet asiaa.
Suomessa aletaan muutamilla tiloilla saavuttaa suurin toimiva yksikkökoko ja törmätään pellon hallinnan sekä tilusrakenteen rajoihin. Toivoa on, nyt ei pidä hermostua kesken kaiken. Lannan rahtaamisen ympäristövaikutukset on todettu pienemmiksi kuin liian isojen annosten dumppaamisen (sivun 13 lopussa).
http://www.maaseutu.fi/attachments/newfolder_25/5tQ3OAh4S/Hyotylanta_koottu_30_09_2010_v2_LOGOT.pdfKun ympäristövaikutukset ovat noin päin, on yhteiskunta lähdössä talkoisiin:
http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/tiedotteet/100512_MYTVAS.htmlKuten kaikki tiedätte, paljon on parannusta jo saatu aikaan. Oikean laidan linkistä pääsee lukemaan koko stoorin. Jokainen jaksaa lukea ainakin ne viimeisen 10 sivun ehdotus-laatikot ja hakea sieltä pidemmästä epistolasta niille taustat jos kiinnostaa. Vahvasti on sellainen henki, että ravinteet pitää saada sinne missä niitä tarvitaan, EIKÄ kaikkea aiota maksattaa artistilla (karjatila), vaan ostofosforin käyttäjät ja valtio osallistuisi kustannuksiin. Kannattaa muistaa että nykyisellekin kaudelle henki oli tuollainen, mutta EU kielsikin 99€/ha lannan vastaanottotuen.
Ottakaa ihmeessä kantaa ehdotuksiin ja esittäkää omia ideoita! Juuri nyt on oikea aika, ei sitten kun uudet säädökset ovat käytössä. Kaivosfosforin (lannoitteet, rehufosfaatit) hinnan triplaantuminen ja vastaava tasokorotus maataloustuotteiden hintaan tekisi tukiohjauksen tarpeettomaksi, mutta toistaiseksi näin.
Oma ehdotukseni, mikäli MTK:n "saavutettu etu" karjanlantapoikkeus halutaan poistaa: Pidetään poikkeus voimassa, mutta edellytetään ravinnetaseiden laskemista lohkoilta joilla sitä käytetään. Toinen asia voisi olla lantanäytteenoton tarkentaminen: useammin ja eri rakennuksista/säiliöistä omat näytteet. Niissä on huomattavia eroja ja tekee tyhjäksi pikkutarkan viljelyn suunnittelun. Karjatila voisi sästää typpiostoissa kun eri N/P -suhteella olevat lannat voisi kohdentaa lohkoille tarkemmin. Myös lehmille ongelmia aiheuttavasta liiasta kalista olisi tarkempaa tietoa.