Nyt katseet lienee syytä kääntää vuoteen 2024. Vajat ja varastot ovat täynnä 15 minuutin tilausikkunaan päässyttä halpaa lannoitetta, säiliöt täynnä euron polttoöljyä, eikö kaikilla ? Jotakin strategiaa voisi miettiä, kun nyt ei vaan ole kolmen metrin mutatyppimiilua poltettavana lannoitteeksi, eikä nilkkaan asti lantaa levitettäväksi. Aika monella eläinlantaturvotuksen maakuntien ulkopuolella on sama ongelma. Ainakin leipävehnän ja rehuvehnän lähes yön yli revennyt 60 euron hintaero laittaa miettimään lajikevalintaa ja viljelytapaa. Tämä toisaalta on aikaisemmin ollut harvinainen sattumus, muitta vielä aikaisemmin historiassa leivän ja rehun hintaero oli suuri, markkinahäiriöitä, vakavaa ylituotantoa ja siitä johtuvia ongelmia esiintyi vuodesta toiseen. (siis ennen EU:ta) Silloin tavoitehintaa säädettiin hihasta löydetyillä laatuvaatimuksilla. Nyt tuntuu sama peli palanneen viljakauppaan. Viljanäytteen väriä katsotaan, kaura on liian tummaa, jyvät ovat ryppyisiä, tuossa on punainen ohranjyvä, se ja tämä ja tuo on vialla. Selvästi tavaraa on liikaa, eikä vientiin nähtävästi voi noita kakkoslaadun tavaroita laittaa.
Jaettu lannoitus kevätvehnälle on ensimmäinen, jota pitää kehittää. Puutarhan Y1 / Pellon Y6 200-300 kg/ha, starttiin. Maksimissaan 30 kg typpeä, jotta kasvusto ei ala rakentaa liikaa jyvänaiheita. Sitten nestelannoitusta oraille kerran viikossa, jotta jaksavat kasvaa kuivan jakson yli. Sitten heinäkuun alkuun 600 kg rikkisalpietaria, toivoen edes yhtä vesikuuroa ennen puintiaikaa. Vuodesta 2015 lähtien ovat keskikesän ensimmäiset yli 5 mm:n sateet tulleet keskimäärin 4-7.7. , paitsi vuonna 2021, jolloin heinäkuu oli sateeton. Eli arpapeliajattelulla voisi ajatella lannoituksen siihen heinäkuun alkuun melko riskittömäksi. Vihreät pellot muuttuvat turkoosin sinivihreiksi.
Vuonna 2011 toimi pintalannoitettu lohko Zebralla parhaiten, pitää katsoa, millainen sää oli. Lähes joka vuosi on ollut tällainen pintalevitetty koeala, ja ne ovat kyllä olleet erittäin hailakoita ja tähkää ei oikeastaan ole tullut ollenkaan. Tämä siis on ristiriitainen asia. Eikä keinolannoitteilla pysty laittamaan SEKÄ 120 kg sijoitustyppeä keväällä ETTÄ 150 kg typpeä keskikesällä, silloin todennäköisesti onnistuisi leipomon ihannevehnä vuonna kuin vuonna. Itsellä on ollut silloin tällöin koealaa pimeällä lannalla, ja kyllä semmoinen 220+ kg on toimiva määrä typpeä, etenkin syysvehnällä, saada valkuainen korkeaksi ja samalla hyvä satotaso. Monena vuotena ilman typpiruiskutuksia hyvä syysvehnäsato oli laadultaan pettymys; valkuainen 9%, Gunbolla 8%.
Lajikevalinta on yhdistettävä tähän lannoitusstrategiaan. Kevätvehnälajikkeen on oltava myöhäinen (siis 1970-luvulla sellainen olisi säännöllisesti joko valmistunut lokakuulle tai jäänyt kokonaan tuleentumatta) , koska valkuaista lisäävälle lannoitukselle pitää jäädä aikaa imeytyä kunnolla. 50 tonnin hidasvaikutteinen lantapanostus toimisi juuri näin, typpi vapautuu vasta heinäkuun lämpimillä ja kosteilla jaksoilla. Mutta sitä nyt ei ole käytettävissä. Aikainen Iisakki kevätvehnä toimi meillä hyvin, kesti kuivia jaksoja, viime kuormassa valkuainen oli 14,4%, mutta Iisakki ei kelpaa myllärille. Amaretto on selvästi kuivuuden kestävä, mutta siinä valkuaisen nosto on tarkkuutta ja paneutumista vaativaa. Näyttää siltä, että Raisio haluaa vain Quarnaa ja Sibeliusta. Quarna -pthyi!- ei tee joka kolmas vuosi tähkää ollenkaan, että ei kuitenkaan taida tulla kysymykseen. Sibelius on arvoitus. Zebran jälkeen ei oikein ole ollut semmoista kenttäkelpoista vehnää. Marble, Demonstrant, Licamero, Krabat, uskallan sanoa, että talousviljelyssä Zebra edelleenkin vetää pitemmän korren - no, onhan Zebrassa pitempi korsi. Ja sadesyksynä voi nukkua yönsä hyvin, sakoa on kuitenkin yli sen 160, vaikka 3 viikon sadekauden jälkeen.
-SS-