Monen osakkaan yhteenlittymässä pitää sopia miten osakkuudesta syystä tai toisesta luopuvan osuus määritellään taloudellisesti.
Yhtiöissä joskus on olemassa osakassopimuksia, joissa määritellään esimerkiksi hallitsevan osakkaan oikeudesta lunastaa lähes korvauksetta lähtevän osakkaan osuuden pois. Nämä kokovartalosukuelimet, joita myös riskisijoittajiksi sanotaan, näitä allekirjoituttaa. Kaksikymmnetä sivua ameriikankielisiä tekstejä. Narrihan se on, joka sellaiseen nimensä laittaa, ja rahansa. Eli normaalisti pienemmissä kansanyhtiöissä poistuvan osuuden arvo määritellään jos ei muualla niin oikeudessa. Kun ei ole pörssiä, jossa se arvo määritellään päivittäin. Se on kumma, kun osakeyhtiöissäkin usein kellokas jotenkin ajattelee, että hänen rahansa olisi niin kuin parempaa, kun hommaa aloitettiin, ja ne "rahoittajat", ne vaan huvikseen laittoivat rahat pottiin, eihän osuudella niille mitään arvoa ole, minulle vaan kun tässä aina puuhailen päivästä toiseen ja palkkani saan, ja olen niin tärkeä.
Positiivisesti ajatellen avioehtoa, joka pitää parin velat ja varat erillään, voi pitää tiettyyn rajaan asti myös perheen suojana silloin jos toinen on palkkatöissä ja toinen jonkin sortin yrittäjä. Alalle kuin alalle kuuluu nykypäivänä myös konkurssi.
En ymmärrä, miten puoliso automaattisesti vastaisi yrittäjäpuolison veloista, yhteistä asuntoakaan ei voi mennä panttaamaan ilman puolison nimikirjoitusta, jollei sitten tämä siippa olekin mennyt takaamaan tai omaa panttia laittamaan. Usein puoliso siis auttaa takaamalla, mikä se sellainen liitto on, jossa sanotaan, että mee hankaluuksinesi muualle, ei tipu edes empatiaa.
-SS-
