Vahingosta viisastuneena en toista papin aamenta aio kuunnella. Ei tarvi toista kertaa alkaa huushollia jakamaan.

Omat haasteensa tässäkin. Keskimäärin hyvin mennee. Miten muilla?

Ei sitä vapautuskytkintä kone maassa saakaan kytkettyä. Vantaat ilmassa kyllä pyörii käsin.

Kannattaa ehkä katella sen verran uusi että pyörät on traktorikuviolla.Voimansiirron irrotuskytkin tarpeellinen jos tieajoa paljon. Kytkinpyörät helppo vaihtaa jos kuluneet. Maksavat noin satasen. Piensiementaulukkoon ei luottamista. Aivan ok kone kai tuo on.

Harvoin nykyään on riipukejarruja kun yleensä riipukkeena on vaaka. Sen myötä jää yleensä jarrukin pois. Tarpeeton kapistus se kyllä onkin.

Voitelukeskukselta ei ainakaan Comet hydrauliöljyä kannata tilata. Petro Canada varmaan ok öljy.

Sampossa pitääkin muistaa kiristää kummankin puolen remmit yhtä tiukalle ettei vedä konetta mutkille. Eipä ole ikävä.

Ei taida pellon teettäjät ja tekijät olla pahimpia rikollisia tässä maassa.

Ja eikö ojan kaivuustakin ole vähennyskelpoista vain vanhan ojan perkaaminen. Eiköhän noilla pellontekijöillä ole sen verran mielikuvitusta että saa tekokustannukset vähennyksiin.

Marttaliitton mies taisi syksyllä puhua määrälisästä. Kaupat jäi silti tekemättä.

Saakohan niitä pellon raivauskustannuksia vähentää verotuksessa jos pykälien mukaan mennään? Omat polttoainekuluthan kyllä menee mutta esim. jyrsinmiehelle maksetut.

Monet oman pikkukarjan rehuviljat isävainaakin pui JF:llä. Sai puida kun keliä oli. Rahtipuimuri tuli milloin sattuu ja niitä märkänä puituja siiten hämmenneltiin milloin missäkin. Itekkin ensimmäiset puintikokemukset sillä tuli hankittua. Raskas oli käännellä nelitonnisen kanssa. Ajettava tuli seuraavaksi ja tuntuihan se näppärältä ja tehokkaalta. JF kelpasi vielä silloin vaihdossa.

Mitempä ne kevytketjut kovin kauan kestää kun ainetta niin vähän. Itellä mukana aina talvikelillä ja moneen paikkaan olis jäänyt menemättä ilman niitä. Ja mukava se on kun ei tarvi arpoa pysyykö tiellä vai ei. Ei kyllä sulalla pikitiellä viitsi ajella ne päällä jos ei pakko.

Myyräkuuume ei tee kurkkukipua. Kova kuume ja armoton päänsärky kyllä ja kohta ei kusi kulje.

550 Huski tuli alkuvuodesta hankittua ja ihan mukavasti on pelannut, ei ole hommat ainakaan sahasta jäänyt kiinni. Viime talvena tein kakkosharvennusta männikössä ja tehot piisas hyvin. Nyt aloittelin ensiharvennuskoivikossa ja jotenkin tuntuis, että hiukan keposempi (voi olla tietysti miehessäkin vika) saha vois olla jees. Tehoa on hiukan liikaa, joten joutuu ajelemaan puolikaasulla, ettei sahaa aina pitopuuta poikki.

Aiempi 346 jäi varasahaksi, kun alkoi tulla elikaarensa päähän. 346 on hyvä saha, mutta kyseinen yksilö alkuun temputteli aikalailla, mutta kun tuli kuntoon, niin sen jälkeen luottopeli. 242 on legenda, mutta ei pärjännyt alkuunkaan väännössä 346:lle. Näin siis meikäläisen kokemuksen muka

Mikä siinä 346 alkuun temppuili? Omaan 346 ei saa hyvää tyhjäkäyntiä. Tänään sitten 242 leipoi kiinni. Männän vaihdolla selviää jos jostakin mäntä löytyy.