Jokainen kerätköön itselleen oman kriisirahastonsa, laittamalla vaikkapa 50-euroa/hehtaari joka vuosi kriisitililleen. Kymmenen vuoden välein saa nostaa sitten 500-euroa/ha kriisirahaansa sieltä vaikka koko pinta-alalleen. Ja tuskin täydellistä kriisiä edes tulee useemmin kun kymmenen vuoden välein kenellekkään.
voihan tuon rahaston keräämisen ulkoistaa ja ottaa jonkun vakuutuksen, jos sellaisia myönnetään esim kylmän ja sateisen kesän varalle. Jäätelömyyjät, rantaravintolat, vesipuistoyrittäjät, festarijärjestäjät... näitähän löytyy muitakin.
Jos jostain pakollisesta vakuutuksesta joku edes puhuu, niin se ei ole enää tästä maailmasta. Tukijärjestelmä puolittaa jo vahingon, kun sadonkorjuuvelvoite jäi pois. Tilat alkaa ensi vuoden alusta olla isoja osakeyhtiöitä, jotka pyörittävät miljoonaluokkan liikevaihtoa. Siinä yhden osakkaan omaa toimeentuloa ei juuri hetkauta yksittäiset huonot vuodet, normaalia liiketoimintariskiä. Pakollinen vakuutus vaan lisäisi riskinottoa lajikevalinnoissa, myöhäisempiä lajikkeita..... maissia ja bataattia tulisi viljelykiertoon. Vakuutusmaksujen kohdistamisesta tulisi myös vaikea paikka, miten maksetaan joltain suojavyöhykkeeltä, lhp:ltä tai luomusta, jossa ei riskiä ole. Kaavamainen €/ha-maksu taas olisi ihan sama kuin vanha systeemi tai suora tukileikkaus.