Nyt ei pidä kenenkään tarttua Sika- ja siipikarjatiloille tyrkytettävään tukitäkyyn. Tuki juntattiin teollisuuden vaatimuksesta, tuottajien vastustaessa. Tukiprosentti nousee takuuvarmasti seuraavilla kierroksilla jos hankeita ei ala, siksi määrätietoisesti tuki jyrättiin. Rahasta ei tule olemaan puutetta, sen osoittaa nautapuolen jättimäiset tuet.
20% tuki uppoaa helposti tuettua rakentamista koskeviin lisämääräyksiin ja byrokratian aiheuttamiin viivästyksiin sekä kaupan kiskontaan. Nyt on tavoitteena vain saada lisää orjia luovuttamaan edullista lihaa teollisuudelle, jotta maailman kallein nauta saadaan jauhettua.
Ylituotanto estää tuottajahinnan nousun eun hinnan tasolle. 100% tilanteessa tai sen alle, kohtuudella keräiltävissä olevien yksimahaisten hinnalla olisi perusteita nousta eu hinnan yli, sillä kuluttajat arvostavat edelleen kotimaista raaka-ainetta. Lisäksi mikään tuontitavara ei tule suomeen aivan ilmaiseksi.
Suomessa teurastetaan vuosittain vain 12,5 sikaa/emakko, ja markkinoille potkaistaan heti miljoona sikaa jos markknat vetäisivät. Laajennusinvestoinneille ei ole nyt mitään perustetta.
Tuottajahinnan saaminen vähintään eun hinna tasolle on välttämätöntä, sillä tuotantoon olennaisesti, rehuntuotannon ja rehupinta-alan kautta, kytkeytyvät ha- tuet ovat suomessa selkeästi kilpailijoita huonommat, kuten satotasokin. Suomen olosuhteista ja tukitasosta aiheutuukin yksimahaisille kilpailuhaittaa, nautapuolelle ei.
Tukien ja olosuhteiden ollessa kilpailijoiden puolella, suomalainen tuotanto voi pärjätä ainoastaan paremmalla hinnalla. Niinpä onkin keskityttävä tuotannon rajoittamiseen ja tarjomaan suomalaisista raaka-aineista valmistettua tuotetta niille jotka ovat siitä valmiita maksamaan. Demareille voidaan tuoda tanskalaista eldorado-emkkoa edelleenkin huokeaan hintaan. Tanskalaisten kanssa emme voi kilpailla kuin ainoastaan poikkeavalla tuotteella, se olisi jo uskottava.