Lähitilalle viljanmyynti on kannattavaa, jos se maksaa enemmän kuin kukaan muu. Kuitenkin joku lantavaihto voi olla arvokkaampaa, kuin parin euron tonnivoitto jostain muualta.
Mut se on sitten elintarvikeviljan hinta. Rehuviljaa ei nyt edes kannata kasvattaa. Ja monesti siitäkin saa paremman hinnan balttian maissa.
Viljan hinta eläintilalle myytynä voisi olla maailmanmarkkinahinta - itämerivähennys - kaupan palkkio - rahtikulut viljavarastolle - kuivauskulu 13% 15% sijasta, ym ym. Silloinhan saat saman mitä rahtaamalla jonnekin Naantaliin.
Tällöin rehuohran sovelias suoramyyntihinta voisi olla 70 euroa, vehnän 90 euroa. Toinen vaihtoehto kohtuulliselle suoramyyntihinnalle olisi energialaitoksen maksama hinta miinus rahti.
-SS-
Viljan hinta eläintilalle myytynä voisi olla maailmanmarkkinahinta+itämerilisä+kaupan palkkio+rahtikulut myyjältä tilalle+ sopimuskohtaiset lisät...
Eli alle 150 euron ei kenenkään kannata rehuviljaa myydä, jolloin tullaan toteamukseene että miksi viljellä leipäviljaa kun rehusta saa saman.
Sama se mitä viljelee, kunhan saa hyvän hinnan. Eiköhän se leipäviljakin käy rehuksi, jos mylly ei siitä tarpeeksi maksa.
Markkinatalous on ihmeellistä. Kädet ojossa saatavia odottavat pääomakoijarit pakottavat joskus myymään halvallakin hinnalla osan, jos ei jopa kaikkia. Perintöplantaaseilla ja nelinumeropeltohinnoillahan tällaista ylimääräistä menoerää ei ole.
Mutta ostapa kaikki tuotantotilat, maat, koneet ja perämettät, niin alkaa vuosittainen uuden auton osto olla, taksinajosta huolimatta, erittäin haastavaa.