Miksi kasvinviljelytiloille ei vaadita koskaan mitään?
Teoria:
Maitoilu varsinkin on sopimusviljelyä. Maito haetaan pihasta ja sitä tarvitsee vaan tuottaa pirusti siihen tilatankkiin. Ei tarvitse miettiä rahtia, kilpailuttaa ostajia yms.
Kaikki on valmiiksi katettu pyötään. Sen kuin tekee töitä niska limassa ja laskee lehmäpaikan kustannuksen tiukille. Nyt kun maito ei välttämättä lähdekään automaattisesti pihasta ja tuotteen hinta vaihtelee kysynnän tai jonkun muun tekijän mukaan, alkaa tulla pää vetävän käteen.
Vedotaan siihen julmalattomaan työntekoon ja vaaditaan kompensaatiota. Oisko nyt kuitenkin niin, että rakennemuutos hyppää silmille pahimmalla mahdollisella tavalla? Eli jussit yllätetään housut kintuissa. Onhan se selvää, että yhtä tuotantosuuntaa ei voida loputtomiin tukea ylimääräisesti, koska merkit tukiriippuvaisuuteen on näkyvissä.
Yhteiskunnan tuilla elävät passivoituvat ja työ ei enää kiinnosta. Eli loputtomalla tukemisella tehdään karhunpalvelus.
Maitotilallisilla sitä työtä riittää yhä enemmän ja enemmän, mutta olisiko jo aika ajatella, miten muuttaa tuotantoa tai helpottaa työn tekoa. Nyt se lusikka pitää ottaa kauniiseen käteen ja todella miettiä, millä mikäkin investointi tehdään.
Viljan hinta on tänään kaks ja myöhemmin se saattaa olla vain yks. Ei minkäänlaisia ylimääräisiä tukia ole syötetty sille sektorille.
Katkeraa tilitystä vai viimeisiä varoituksia? Kukin voi miettiä kohdalleen.
EU on käsitellyt maitoa ja sokerijuurikasta hyvin samalla tavalla. molemmissa on kiintíöinti ja rajasuoja. Suomessakin molemmilla on reippaasti kansallista tukea. Molempien hintaa on nyt pudotettu 25%.
Heh, juurikkaan hinta on seilaillut sinne tänne. Mutta ennen kaikkea, aina sitä vuosittain on jännitetty, lähteekö Säkylä käyntiin. Varsinkin Salon lopetuksen jälkeen, kaikki on ollut epävarmaa.
