Hienosti on ketju kehittynyt. Aloitus koski elämää lehmien jälkeen ja sitä ikävää, sekä vähän ehkä jopa tuskaakin. Nyt sitten jo tapellaan siitä, mikä meijeri tekee työtä tuottajan puolesta..
Ikävää sanoa tähän mitään, mutta jos meijeri pitää imagostaan kiinni niin on se pahin syöpä, mitä tuottaja voi saada. Miettikää, mihin rastinne laitatte, sillä tulevaisuudessa se ulkoilu, tarkoittaa sitä, että lehmä oikeasti ulkoilee, eikä vain ummikot ja hiehot pistäydy ulkona. Nyt on tuottajariveissä käymässä putsaus ja ne, jotka ei imagoon mahdu, ne ahdistetaan niin nurkkaan, että älyävät lopettaa. Lomitusjärjestelmästä tehdään loppua tasaisen tappavasti ja moni suurempi tila ei enää edes lomia hae, miksi sitten jatkaa? Onhan toteen näytetty, että tilat pärjäävät ilmankin. Ennen johtavalla lomittajalla oli neljäkymmentäkin lomittajaa, joita ohjasi ja työllisti, nyt saattaa olla kymmenen. Onko tämä tehokasta ja tuottavaa? Jossain vaiheessa tulee yhteiskunnankin varoissa laita vastaan ja sitten mietitään tarvitaanko oikeasti hallinnossa niin paljon väkeä kuin siellä tänä päivänä on. Samaan kuoppaan on putoamassa myös tukijärjestelmä. Tukien maksua automatisoidaan koko ajan ja näin ollen virkamiestenkin määrän pitäisi vähentyä, mutta aika monessa paikassa pidetään kynsin ja hampain kiinni omasta maaseututoimistosta ja väkimäärää perustellaan kaikella mahdollisella. Miettikääpä, kuinka usein kannatte hiekkaa kunnantalon lattialle? Kerran tai ehkä jopa kahdesti vuodessa, vai meneekö vuosia, ettette käy laisinkaan. Hallinto maksaa ja se on aina tukipotista pois. Maajussit tappelevat vuodesta toiseen aluejaoista tai tuotantosuuntien tukipoteista, mutta kukaan ei hiiskahdakaan hallinnon ylettömästä hinnasta.
Nyt käydään näistä hömppäheinikoista keskustelua ja toivottavasti järki voittaa. Seuraako siitä sitten viljavuoria? Tuskin sentään, nythän kaiken voi käyttää biopolttoaineiksi ja jääkarhut saavat pitää jäänsä. Tuuliviipperöitä pellot täyteen tai aurinkopaneeleja ja sen jälkeen kaikki käy sähköllä....