Mietitääs hetki.
Nyt kun maatalous on kriisissä, niin mitkä tahot neuvottelevat hinnoista. Jos neuvotteluissa ovat etujärjestö, elintarviketeollisuus ja kauppa, niin mitä se tarkoittaa. Etujärjestön tarkoitus on saada tuottajille pienempiä menoja ja suurempia tuloja. Aika moni systeemi markkinataloudessa perustuu tuollaiseen tasapainotteluun.
Toisessa päässä kauppa päättää, millä hinnalla se myy tuotteita kuluttajille. Tässä on kate kohdallaan. Ihmisten on pakko ostaa ruokaa elääkseen. Teollisuus haluaisi paremman siivun tästä katteesta, jotta se voisi myös maksaa tuottajalle parempaa hintaa. Etujärjestö haluaa teollisuudelta parempaa hintaa.
Etujärjestö myös haluaa pienempää hintaa tuotantopanoksille. Se tarkoittaa esim. lannoitteiden ja rehun hintaa alemmaksi. Lannoiteet ovat hienon monopoliaseman vuoksi miltei mahdoton kohde säästöille. Vain romahtava lannoitteiden kysyntä voi säätää hintaa alemmaksi. Kysyntä ei vähene, jos tuotantokasvien hinta on korkea ja isomman sadon tavoittelu kannustaa viljelijöitä panostamaan viljelyyn. Tässä kohtaa käytännön monopoliasema hajoittaa markkinatalousajatuksen. Tai oikeastaan viljelyn riski kasvaa, koska tulevista hinnoista ei tiedä.
Mihin tämä riski kohdistuu? Se kohdistuu alkutuotantoon, jonka hinnat seilaavat maailmanmarkkinoiden mukaisesti. Onko etujärjestöllä intressiä saada alkutuotannon tuotteiden hintoja alemmaksi? Tottakai. Onko etujärjestöllä tarkoitus saada viljan ja muiden kasvien tuottajahintoja ylemmäs? Ei ole, koska se tarkoittaisi tuotantoketjun seuraavassa portaassa olevien tuottajien kustannusten nousua. Pääasiassa koskee rehun hintaa.
Todellisen alkutuottajan, joka kelluu markkinahintojen aalloilla, on mahdotonta vaikuttaa mihinkään hintakriisiin. Menoihin ja tuloihin on mahdotonta vaikuttaa neuvottelupöydissä. Kysyntä ja tarjonta ratkaisee asian. Eli aina kun neuvotellaan tuottajahinnoista aina kaupan hintoihin asti, mennään pois koko markkinataloudesta.
Tästä seuraa se, että todelliselle alkutuottajalle ei ole olemassa Suomessa etujärjestöä, joka voisi vaikuttaa alkutuottajan hintoihin. Siksi on törkeää vetää mukaan koko maataloutta neuvotteluihin, koska neuvottelut eivät koske alkutuotantoa. Sen vuoksi olisi tärkeää, että alkutuottajalla olisi sellainen etujärjestö, joka ei ole riippuvainen koko tuotantoketjusta.
Esim. ammattiliittojen tarkoitus on suojella työntekijän puolta. Ei koko tuotantoketjun etua. Kuitenkin voidaan yhdessä neuvotella tilanteesta, samalla pitäen kiinni omista eduistaan. Alkutuottajalla ei tällaista mahdollisuutta Suomessa ole.
Kun suomalaisen maatalouden etujärjestö valvoo vain osaa ketjun eduista vedoten koko ketjun toimivuuteen, miksi ei tunnusteta että edunvalvonta koskee vain tiettyä osaa ketjusta.
Miettikääpä bulkkiviljelijät tätä tarkaan. Meillä ei ole todellista etujärjestöä. Tämä on tietenkin täysin omavalintainen asia, mutta olisihan se hauskaa, jos joku taho vähän kattos perään.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.
