II Rooseveltin harkittu ydinsota 1930-
=====================================
Columbiarivers on ainoita alueita, joissa vettä riitti. Roosevelt huomasi alueen monimiljoonaisen Saksalaisalueen olevan oivallinen testialue. Kokeilla miten yhdinvoimalla voidaan tehdä TÄYSIMITTAINEN ydinvoimalla toteutettu etninen puhdistus! Pirullinen Illuminaatti, kun oli!
1930- Luvun radioaktiiviset pölymyrskyt on yhä USA synkkä salaisuus. Koska Columbiariversin alueella käytetyt etnisen puhdistuksen uraaniaseet riistäytyivät tuottamaan tuhoaan erittäin paljon laajemmille alueille. Kun hallinto suunnitteli. Uraaninen ionisoitunut pöly ajautui tuulella keskilänteen asti. Ja pölyn Pu-239 ionisaatiosta SÄHKÖISTYNEET pölypilvet konkreettisesti POLTTIVAT sähkömyrskyillään ja ydinaavikoittamisellaan koko keskilännen viljasadot 10 vuoden ajan! Siitä syntyi tämä 1930 luvun täystuho. USA kusi omaan nilkkaansa täysin.
Peittääkseen rikoksensa. Roosevelt käynnisti samoilla opeillaan Japanin sodan! Tästä tuli viikko sitten USA Salaliittoja ja kansioita niminen dokumentti. Roosevelt juoni VUOSIA saadakseen Japanin huijattua väkisin sotaan. Kaiken kruunaa se, että USA väittää Japanin hyökänneen Pearl harborissa! Todellisuudessa USA aloitti sodan iskemällä Japanilaisten sukellusvenettä kohti suoraan merellä!
Tämäkin käsky tuli taas Rooseveltilta, joka halusi maailmansodan vaikka väkisin! USA oli huomannut miten Japani oli alkanut omaksua länsimaisuuden. Ja oli JO voittanut Venäjän laivaston länsimaistuneella tekniikoilla! Roosevelt tajusi, että jos Japanin Kristinusko leviää hyväksyttynä maahan. Sen mukanaan tuoma länsimainen tekniikan taso voittaisi länsimaat.
Juuri, kuten Kiinalle nykyään osin jo käy. Roosevelt halusi pyyhkäistä koko Japanin Columbiariversin ydinasekokeiluillaan. Erityisesti Kristinuskon keskuksen Hiroshiman kaltaiset alueet. Columbia riverssillä on 12 ydinvoimalaa. Ideana oli varsin selkeä tavoite. Joen rantaan rakennettuna niiden KAASUTTAMAT Pu-239 tonnistot kiehutettiin ylätuuleen pyyhkimään koko jokisolan täyteen väestön sterillisoivaa ydinjätettä.
Lauhdevedessä taas maaperään pumpattiin radioaktiiviset isotoopit ja neutronivuot. Kun reaktorien tehot eivät riittäneetkään lasketusti saksalaisten täyteen kansanmurhaan. Lopulta USA Rooseveltin käskystä alkoi levittää neliökilometreittäin radioaktiivista ydinjätettä suoraan rutikuiville ydinaavikoituneille alueille 1930- luvulla!
Seuraukset tunnetaan kaiken tieltään tappaneena suurena pölymyrskynä yhä! Mistä USA sai uraan ja jo 1930? Itse asiassa Kalifornian kultaryntäysten kullanjalostuksen uraanipitoisista suunnattomista louhituista jätekasoistaan! Joita oli alkanut muodostua suunnattomia määriä 1850< alkaen.
---------------
HARRI KAVÉN
Tällä viikolla Oulussa pidettävässä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n liittokokouksessa linjataan etujärjestön tulevia tavoitteita.
Kovinta suukopua odotetaan syntyvän maatalouden tukijärjestelmistä.
Pohjoisten tukialueiden tuottajien ennakoidaan vaativan, että MTK myöntyy tulevaisuuden Suomessa kahden tukijärjestelmän malliin, joka merkitsee huomattavaa tukieroa pohjoisen ja etelän välille.
Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Pirkanmaan tuottajaliitoissa pohjoisen viljelijöiden vaatimukset on kuultu ennenkin, mutta viime aikoina niiden määrä on lisääntynyt.
- C-tukialue ja etenkin maidontuotanto on voimissaan MTK:ssa, esimerkiksi johtokunnassa ei ole yhtään kasvinviljelijöiden edustajaa. Uhon taustalla on tietysti se, että pohjoisella on liittymissopimus turvanaan, kun taas etelässä kansalliselle tuelle on aina uudelleen haettava komissiosta maksulupa, MTK:n Varsinais-Suomen liiton toiminnanjohtaja Paavo Myllymäki sanoo.
EU:n liittymissopimuksen mukaan Suomi olisi saanut maksaa pohjoisen C-tukialueille enemmän rahaa kuin jäsenyyden aikana on maksettu.
Maatalousministeriö ja MTK ovat vuosittain sopineet, että C-alueiden tukitasot pidetään sellaisina, että pohjoisen ja etelän (A- ja B-tukialueet) väliin ei nouse korkeaa tukiporrasta, joka muodostaisi pohjoisen tuottajille selkeän kilpailuedun.
Koska A- ja B-alueiden kansalliset tuet eli niin sanotut 141-tuet ovat komission määräyksen mukaisesti vuosittain alentuneet, myös pohjoisessa tukia on vähennetty.
Viime vuoden tukipaketista kiisteltiin MTK:n valtuuskunnassa rajusti joulukuussa 2003. Pohjoisen liitot esittivät kannanottoa, jolla olisi estetty C-alueiden tukiin puuttuminen.
Järjestön puheenjohtaja Esa Härmälä ilmoitti, että moisen vaatimuksen läpimeno tietäisi Suomen yhtenäisen tukipolitiikan murenemista ja hänen eroaan. Tämä tehosi, ja kannanottoa laimennettiin.
MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski arvioi, että Oulussa sama kysymys muodostaa jälleen järjestöpoliittisen kuumemittarin.
- Mielenkiintoista nähdä, miten Härmälä tulee nyt reagoimaan. Kenties asia jätetään odottamaan Turussa kesällä 2007 pidettävää liittokokousta, Merikoski sanoo.
Hänen mielestään tukiriitojen sijaan liittokokouksessa olisi hyödyllisempää panostaa esimerkiksi metsätalouden tavoitteisiin ja maaseutuyrittämisen mahdollisuuksiin viljelijöiden lisätienestien hankinnassa.
ETELÄN VILJELIJÖISTÄ TAKSISUHAREITA
Pohjoisten tukialueiden äänekkäimpiin lukeutuva eteläpohjalainen sianlihantuottaja Sami Yli-Rahnasto johti viime vuonna ryhmää, joka uhosi haastavansa EU:n komission EY-tuomioistuimeen 141-artiklan sopimusrikkomuksesta.
Hankkeesta luovuttiin, mutta C-alueen tukipoliittista ohjelmaa kuvaavat hyvin Yli-Rahnaston Maaseudun Tulevaisuudessa esittämät näkemykset:
"Suomessa tulisi vihdoinkin tunnustaa, että meillä on kaksi maataloustukijärjestelmää, toinen AB-alueella ja toinen C-alueella... Näiden kahden järjestelmän sovittaminen yhteen muottiin on mahdotonta, se tulisi jo kaikkien ymmärtää...Pohjoisen tuen alasajo alenevan 141-tuen kanssa johtaa suuriin menetyksiin".
Paavo Myllymäki ihmettelee, miksi pohjoisessa huudetaan suurista menetyksistä, kun tukimuutoksien seurauksena C-alueille on siirtynyt tukirahaa etelästä.
- Muutoksista kärsivät selvästi eniten AB-alueen naudanlihan ja maidontuottajat, Visa Merikoski muistuttaa.
- Kun pohjoisessa vaaditaan tuntuvasti etelää korkeampia tukia, unohdetaan että tukipotin kustantavat pääosin eteläsuomalaiset veronmaksajat, jotka tuskin haluavat maatalouden siirtymistä pelkästään pohjoisen Suomen maatiloille, Paavo Myllymäki toteaa.
Hän kertoo, että järjestön tilaisuuksissa on joskus kysytty, mitä eteläsuomalainen viljelijä sitten ryhtyy tekemään, jos tukipolitiikka ei enää mahdollista tuotannon jatkamista.
- Kaikenlaisia neuvoja on tullut. Eräs pohjalainen ehdotti, että
ajakaa vaikka taksia.
