Toinen takautuma tulee muutaman vuoden päähän, kun olin menossa Tampesteria kohden. jossain Urjalan jälkeen oli pikatien varressa peltotilkku, ja siellä viljakuorma suolivöitään myöden uponneena. Jälkjistä näki, että kuorma oli tehty keskellä peltoa ja kärryn perä kohden ränniä. ELi täydellä kuormalla oli lähdetty sitten tekemään lenkkiä märällä pellolla. Kun kärryn pyörät alkaa murtaa ja menee eri jälkeä kuin traktori, niin se on valmis sitten.
Ei ollut sille isännälle Isä opettanut samaa kuin minulle; jos keli on arveluttava, niin AINA nokka paluusuuntaan, ja mielummin puimurilla säiliölliset päisteeseen kuin kerralla koko kuorma keskeltä peltoa.
Monasti on vetotalkoot säästetty, kun on pelattu varman päälle.
Ja varuiks AINA kuormanteko aloitetaan kärryn etupäästä, jos joudutaan lähtemään vajaalla kuormalla, niin paino on traktorin koukulla.
Pikkujuttuja mutta joskus äärettömän tärkeitä.
Tosin, parhaiten jää mieleen kun kantapään kautta oppii..
Hyvää yritetään, mutta priimaa pakkaa tulemaan!