Sehän siinä kummastuttaa. ... apila- sekä mailasrehun korkeampi Ca pitoisuudella on vaikutusta tähän asiaan.

On sillä vaikutusta. Ja sillä, että typensidonta happamoittaa maata kuten myös ammonium-lannoitteet. Toisaalta sitten se lanta kiertää takaisin peltoon ja neutraloin sitten siellä päässä´, Ca ei poistu tilalta heinänurmia enempää, mitä nyt korkeamman tuotoksen vuoksi tietenkin...

Petri

Kalsium kiertää lietelannan kautta. Kalkitusta ei kannata harrastaa, pH karkaa yli 7. Kalsiniitti tai kipsi luulisi ajavan saman asian. Helpointa olisi lisätä lannan käyttöä, apila kestää sen.

Täytyy kokeilla sillä 3kg ha kohti apilaa.Liete sijoitettuna ja salpietari linjalla lannoitettu pari vuotta, hyvin on kasvanu(8000 kg ka/ha) jos nyt sitten sais salpietaria käyttöä vähennettyä

Oon odottanut, että Cosmic_Cowboy kommentoisi, mutta kun ei miehestä kuulu, niin pitänee jakaa hänen antama viisaus. Pehmeisiin maihin 3kg/ha, jäykkiin 5kg/ha. Lisäksi laitoin heinämäisiä kevyisiin 20kg/ha ja jäykkiin 25kg/ha. Jos maa on kunnossa, niin tuo 8t ka/ha on aika kevyttä...

On sillä vaikutusta. Ja sillä, että typensidonta happamoittaa maata
Petri
[/quote]

  Minulle täysin uusi tieto,olen luullut että ilman kemiallisia tuotteita maata happamoitavat vaan nää jotkut happamat sateet tai muut saasteet,mutta että nää ritsoopitkin..

Mää noista siemenmääristä enää muista kun nyt on ollut omaa roskasiementä jota vedetään matoksi Bögballella. Maanparannuskalkissa kalsium vain syrjäyttää happamoittavat vetyionit, jotka kalkin karbonaattiosa sitten sitoo vedeksi ja hiilidioksidiksi (hui). Eli kalsium ei sinänsä neutraloi. Sivu 14:

http://www.kalkitusyhdistys.net/user_files/files/kalkitusopas_2007.pdf

Kysyin täälläkin esillä olleesta pitkäaikaisen luomuviljelyn aiheuttamasta kalkitustarpeen loppumisesta prof. Markku Yli-Hallalta. Typen otto kasviin happamoittaa aivan samalla tavalla biologisessa typensidonnassa kuin lannoitetypelläkin. Hänen valistunut arvauksensa (ei siis perustu tukimustietoon) oli, että kompostin ja muiden emäksisten maanparannusaineiden säännöllinen käyttö ylläpitää sopivaa pH:ta.

Myös typensidonnan energiantarve on sama jyyrinystyröissä ja tehtaassa. Energialähde vaan on maakaasun sijasta apilan yhteyttämistuotteet.

On sillä vaikutusta. Ja sillä, että typensidonta happamoittaa maata
Petri

  Minulle täysin uusi tieto,olen luullut että ilman kemiallisia tuotteita maata happamoitavat vaan nää jotkut happamat sateet tai muut saasteet,mutta että nää ritsoopitkin..
[/quote]
Happamoittava prosessi on joko typensidontaa harjoittavan kasvin juurieritteet (palkokasvit) tai ammoniumtypen nitrifioituminen (väkilannoitteet). Neutraloivia prosesseja ovat karjanlanta (kalsium ym.) sekä nitraattitypen otto maasta.

Apilan monokulttuuriviljely hapattaa, vaan ei monipuolinen muitakin kuin palkokasveja sisältävä viljely, jossa se lanta vielä palaa takaisin kiertoon.

.....
Tarina Australiasta vuosien takaa: siellä havaittiin, että apilalaitumet rupesivat hiljalleen happamoitumaan. Syynä oli lammasmäärän nousu, jolloin aiemmin viljelykierrossa ollut vehnän viljely jäi pois. Apilan sitomaa typpeä jäi ylimäärin maahan, se nitrifioitui (happamoitti maata) ja nitraattina huuhtoutui pohjaveteen. Aiemmin vehnän typenotto palautti happamuuden kohdalleen, nyt se jäi pois. Jossain pH 4,5 alkaa maa-apilankin kasvu olla heikkoa. Tarvitaanko tässä uusia hienoja happamassa kasvavia gmo-apiloita ja -bakteereita, vaiko kiertoviljelyä?

..........
Meillä luomukarjatiloilla maan pH tuppaa hiljalleen nousemaan. Jos maat on valmiiksi hyvin kalkittu, jopa haitalle asti (Mn muunmuassa). Tähän tietty tarvitaan "muutama"  viljelykierto, mutta ns. ylläpitokalkituksen tarve on vähäinen, ellei olematon.

Petri

Mää noista siemenmääristä enää muista kun nyt on ollut omaa roskasiementä jota vedetään matoksi Bögballella. Maanparannuskalkissa kalsium vain syrjäyttää happamoittavat vetyionit, jotka kalkin karbonaattiosa sitten sitoo vedeksi ja hiilidioksidiksi (hui). Eli kalsium ei sinänsä neutraloi. Sivu 14:

http://www.kalkitusyhdistys.net/user_files/files/kalkitusopas_2007.pdf

Kysyin täälläkin esillä olleesta pitkäaikaisen luomuviljelyn aiheuttamasta kalkitustarpeen loppumisesta prof. Markku Yli-Hallalta. Typen otto kasviin happamoittaa aivan samalla tavalla biologisessa typensidonnassa kuin lannoitetypelläkin. Hänen valistunut arvauksensa (ei siis perustu tukimustietoon) oli, että kompostin ja muiden emäksisten maanparannusaineiden säännöllinen käyttö ylläpitää sopivaa pH:ta.

Myös typensidonnan energiantarve on sama jyyrinystyröissä ja tehtaassa. Energialähde vaan on maakaasun sijasta apilan yhteyttämistuotteet.

Piti kaivaa näytekartat esiin.
Kuudestoista luomuvuosi alkamassa. Puhun nyt pidempään omassa omistuksessa olleista pelloista. Kalkitusta olen antanut alkuvuosina reilummin, nykyisin tarvepohjaisesti turvemaille. Kaiken kaikkiaan tarvetta ei näytteiden mukaan juuri ole karkeammilla mailla enää ollut. Myös lanta, jota levitetty n 12%:lle alasta on levitetty viimevuosina suomaille jossa kalia tarvitaan.  Apilanurmia viljelyksessä on ollut alun 60%:sta nykyiseen 85%:iin.
Kaksien viimeisten näytekarttojen mukaan (saman firman ottamia) happamuuden muutokset keskimäärin koko alalta näyttävät pysyneen samalla tasolla, lievä n. -0,1 on havaittavissa.  Suuntaan ja toiseen muuttuneet näytteenottokohtaiset arvot mahtuvat ''tilastolliseen'' virhemarginaaliin.

Luomusatotasot ovat olleet kohtuulliset. Olosuhdepoikkeuksia lukuunottamatta satotaso on parantunut tähän asti.

Päätelmä:
Tässä omassa tapauksessani, käytännön luomuviljelyssä, märehtijän kuivalantatilalla, kymmenen viljelyvuoden jälkeen, tarvepohjaista ylläpitokalkitusta on tar***** mielestäni varsin vähän.

Tuo ylläpitokalkituksen tarpeen väheneminen on huomattu myös täällä vaikkei luomussa ollakkaan. Kuivalantaa käytössä "ylenmäärin" ja lannoitteena ei käytetä juuri muutakuin suomensalpietaria ja sitäkin ehkä keskinmäärin 150kg/ha! Ph tasoissa on vielä korjaamista, mutta ne maat jotka on joskus saatu nostettua hyvälle tasolle eivät sen koommin ole kalkkia tarvinneet!

Tuo ilmiö että ph on korkealla eikä laske vaikka vuosiin ei ole tehty ylläpitokalkitusta, ehkä jopa paremminkin pyrkii nousemaan on havaittu myös monilla vanhoilla juurikasmailla.
Tässä tapauksesa vaikuttanee se että tässä tehtaan läheisyydessä, nyt jo siis entisen, puristekalkki on ollut hyvinkin edullista joten sitä on levitetty kaiketi aika reiluja määriä hehtaarille.
Vanhoilla yleisperävaunuilla millä levitys useimmiten takavuosina tehtiin ei kertalevityksenä edes kovin pieniä määriä saanutkaan leveelleen..

Kalsiumissa se suurempi pudotus on tapahtunut etenkin sinimailaslohkoissa. Mailasiin ei oikein raaski lietettä levittää, kun se ei oikein pidä tallaamisesta. Kipsi tai kuona olis apilanurmea perustettaessa varmaan paikallaan, siinä tulis myös rikkiä.

Tuliskohan tuossa apilanviljelyssäkin vastaan sitten se kauhun tasapaino happamuuden suhteen jossain vaiheessa

Tuliskohan tuossa apilanviljelyssäkin vastaan sitten se kauhun tasapaino happamuuden suhteen jossain vaiheessa

Tuskinpa pitkäaikaisessa nurmiviljelyssä mitään ongelmaa happamoitumisen kanssa tulee koska rehunurmissa käytetään myös nurmikasveja pyydyskasveina. Viherlannoituskasvina puhdaskasvustona ei tietenkään.  Eikä pieni ylläpitokalkitus ole kiellettyä.

Lainaus käyttäjältä: JIIWEE - 11.04.11 - klo:05:52

Jaahas nyt sit luultavasti menee taas lypsyt ainakin yli kolmen ...Pitäs kai asentaa jotain erotteluportteja ettei robottikoppien saranat lämpene liikaa;)

 

Hiehoja ostamaan. hop. hop.

Ei kohta mahdu jos lisää ostetaan...

Tänään oli rekkakuorma apilansiemeniä menossa Adamille, joten saanemme lisää tietoutta kesän aikana... 

Miten te selitätte mulle sen että kun laitoin viime kesän sadoista artturinäytteet, nii ekan sadon d-69 apilainen nurmi lypsätti jotakuinkin saman verran kuin tokan d-64.? Syksykorjuu vain melkopaljon kuivempaa. Apilan kanssa menee noi säilörehuanalyysit hatelikkoon, ainakin näin luomussa viljellen. Tähän liittynee myös säilöntäaineet, onko kukaan huomannu entsyymivalmisteilla vahvistetuissa aineissa eroja pelkkiin bakteerituotteisiin? Itse olen sitä mieltä että vaikutusta on. Myönteistä. Siis entsyymilisäyksellä.