Tämmöinen pikkupakkanen ilman lumisadetta kelpaa oikein hyvin. Mainio hiihtokeli, kun tuota valkeaa ainetta on kuitenkin se reilut puoli metriä. Kymmenkunta senttiä kovan hangen päällä.
Tällä yksityistiellä suurin ongelma aurauksessa ei ole ollut kalusto millä aurataan vaan perseenraaputtimen laiska käyttäminen. Ei olis päässeet polanteet näin paksuksi jos olis useammin ollut se raspi käytössä auratessa.
Nimenomaan laiska. Meillä sitä raaputinta käytetään harmiksi asti,sen verran raapii että tie kapenee kun se raaputin ei heitä tavaraa penkan yli vaan levittää sen penkan viereen. Hieman kosteammalla lumella se laiskuus paljastuu,pakkautuu tavara välillä terän alle,että ei oo painatusta ei,jää ihan kiiltävä jälki semmosesta siilin selästä ku seki alaterä on.