Ensiksi: Onnea voittajalle!
Kyllä nuo lohkot ovat ilo silmälle ohi ajellessakin. Rapsien lisäksi erityisesti syysvehnänsä ovat sykähdyttäviä, kuten tietysti Joozepillakin. Troppia laitetaan kohtuudella, kun käytössä on Danfoil -suihkuhävittäjä. Erityisen arvokkaan voitosta tekee se, että koko kasvilaji on viljelijän itse maailmalta käyttöönsä haalima. Todellista pioneerityötä, nyt asiantuntijatkin alkavat peesailla ja muillakin tiloilla on kylvössä merkittäviä määriä.
Keskisato ei tuollakaan kasvilla ole viittä tonnia. Välillä etanat parturoivat pahasti ja ei talvehtiminenkaan ole 100%. TOinen uutuuskasi, sinilupiini näytti rapsin vieressä mitättömällä, eikä luultavasti vakiinnu viljelyyn. Tilalla on lypsykarja lopetettu aivan hiljattain ja nurmea on edelleen kierrossa siemenviljelyssä. Runsaiden syyskylvöjen varmistamiseksi mukanan on myös monitahoista ohraa, jolla ei vakituiseen vallata talouskisan voittoja vaikka saot ovatkin hyviä.
LH tuossa jo esitteli IP-viljelyn epäjatkuvuuskohdat. Siihen listaan lisäisin aivan mutuna, että juolavehnä näyttäisi tykkäävän salpietarista. Aivan oma havainto.
Viisainta olisi ympäristön ja kansantalouden kannalta että kaikki viljely olisi samasa kierrossa. ELi nurmi, viljat, öljykasvit, erikoiskasvit ja nurmen ja rehuviljan käytöstä tuleva lanta ja tietysti ne ihmistuotokset kiertäisivät samoilla pelloilla. Niin tässäkin todettiin:
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=15182 Oletteko nähneet peltopähkämöongelmia nautatiloilla? Erikoistuminen on ollut yksittäisen tilan resurssien käytön kannalta hyvä juttu lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä jaksolla tulee ongelmia. Vaikkapa porkkananviljelijä saa kalliit koneet tehokkaaseen käyttöön kun laittaa koko alan oranssille, mutta homma tökkää N vuoden kuluttua kun kemppiparvi pörrää pellolla kuin lokit kaatopaikalla kun jotain alkaa pilkottaa.
Lannan käytöstä SKN avasi hyvin. Ette taida tietääkään missä on Suomen kotialäinkeskittymät. Ei ole Jalasjärvellä eikä Kiuruvedellä, eikä edes Vetelissä vaan löytyy Lounais-Suomesta Vehmaa, Oripää, Vampula (muistoa kunnioittaen). Lantafosforia tulee 20 kiloa/ha ja peltojen fosforiluvut ovat keskimäärin samalla luvulla. VIljavuusluvun taloudellinen optimi viljelijälle on 7 pintaan ja ympärisön kannalta 6,5. Eli sitä korkeammilla luvuilla ei lisää tarvittaisi. Kuitenkin Lounais-Suomessa on fosforin alituotantoalueita joilla pellotkin ovat fosforiköyhiä. Kun ei ole erämaata ja järviä, vaan peltoa jopa 50% alasta, tarvittavat siirtomatkat pysyvät kohtuudessa. Kun otetaan myös rahtaamisen ilmastovaikutukset huomioon, on vesistöhyöty selvästi arvokkaampi kuin hiilidoksidin pöllyttely lantaa kauemmas ajettaessa.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=122365&lan=fiSeuraava ympäristötuki tule sisältämään ehkä kiristyksiä lannanmätölle kotieläintiloilla, mutta samalla kannustinta ravinteiden saamiseksi kasvinviljelytiloille. Ilkka muuten ei taida ottaa ilmaista lietettä vastaan koska on huolissaan siemenviljelystensä lajikirjosta.
http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/julkaisusarja/newfolder/5pe9soaAU/Mytvas_netti.pdfViimeinen luku: Kun katsellaan tiloittain useiden vuosien tuloksia kasveittain ja lohkottain, hoksaa että yksittäisen huipputuloksen vastapainona on paljon kuraa: menetettyjä panoksia ja hinnankiroja. Monelle paikalle LHP tai suojavyöhykesopimus, turvepeltojen nurmiviljelysop. tai tehostettu ravint...joku..on tuottavin ja erityisesti varmin käyttötapa. Monet viljelijät eivät usko, vaikka tuon tavaa ääneen:
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=117178&lan=fiItse pääsen huimaavien tukien ja luomun kustannussätöjen ansiosta yli valtakunnan keskiarvokatteen vaikka en satoa saisikaan. Ensi kesä näyttää, kuinka käy jos vaikka syysvehnää pääsisi myymään. Kuivurissa odottaa lähtöä luokkaa 1,3 t/ha kuminasaalis (vrt.kilpailun 9. sija) kolmesti ötökkäaineella liotetusta kasvustosta, mutta samalla tilalla tuotettiin mallaskelvotonta ohraa 3,1 t/ha 100 kg typpipanostuksella.
