Juuri tänään aiheesta semmarin kanssa taivasteltiin, kun järestään näitä luonnetähtiä on vastaan tullut.
Nyt on poikinut 15 hiehoa ja vielä jokunen tuolla pidättelee.. Mutta ay:t ovat olleet joko ihan viilipyttyjä, tyyliin tee, mitä tahdot, olen tässä.. Mutta pari on sellaista, että oksat pois. Vispaa ja vatkaa. Holsteinissa on puolestaan ollut näitä arkoja. Eivät todellakaan pidä koskettelusta, mutta pihatossa kävelevät perässä ja tunkevat rapsuteltaviksi.. Jotenkin salakavalia.
Jalostuksessa ei nyt ihan kaikki ole mennyt nappiin. Meillä on kyllä käytössä Faban siemennykset, ja suurin osa noista ostetuistakin sitä perua. Oman hyppysonnin jälkeläiset on sitten aivan toisesta maasta ja puusta. Ei paljon näytä kiinnostavan tuleeko lypsäjä, mistä ilmansuunnasta ja minkä näköisenä, kunhan ruokaa riittää...