Direktiiveillähän ei ole tässäkään asiassa taas mitään tekemistä minkään kanssa.
Jos ja kun kerran syksylläkin pitää voida levittää osa lannasta, niin ideaalein ajankohta on yleensä löytynyt marraskuulta. Muutamaa päivää ennen ensimmäisiä kovia pakkasia. Ajatuksena se, että paska levitetään mullaten tai kyntäen, jonka jälkeen [jämähdys] pakkasen iskiessä.
Mitä aikaisemmin tähän ajankohtaan nähden lanta syksyllä levitetään, vaikka syyskuun lopussa tai lokakuun alussa, sitä kauemmin se on syyssäiden vietävissä ennen talventuloa. Keväällä valumariski on sekä aikaisin syksyllä että myöhään syksyllä levitetylle sama. Myös syksyllä elävään kasvustoon sitoutunut ravinne liukenee kuolleesta kasvustosta kevääseen mennessä.
Seuraava hyvä väli on keväällä ja se myös yhtä lyhyt. Aika jolloin lumet ja pintakosteus on lähteneet, mutta pinnan alla on vielä koneita kantava routa. Sulaa maata pitäisi olla sen verran, että multain saa tavaran maan alle muttei yhtään enempää. Tämä väli on absoluuttisesti paras maaperän kannalta, koska edes kesähelteiden rutikuiva maaperä ei kestä tiivistymistä niin täydellisesti kuin umpijäinen maa, vaikka hyvin kestääkin.
Kolmas kelvollinen väli on keskikesän kuivuudessa, kun maat kantavat suosiolla.
Minusta nämä kaikki pitäisi voida täysimääräisesti hyödyntää, painottuen mikä parhaiten kullekin tilalle sopii.
Kuivakakan pintalevitys keväällä ja kesällä, samoin kuin lietteen oraslevitys lienevät riskaabeleita typenkäytön hyötysuhteen osalta, jollei ole kylmä ja sateinen levityspäivä ja muutama sitä seuraava päivä. Typpi kun haihtuu ilmaan paskan muhiessa siinä pinnassa. Nuo harrastukset pitäisi kai siirtää sinne loppusyksyyn tai kevät- tai kesäperustamisiin.