Calispero on niin helkatin ohutlehtinen. Ei oo kunnon aurinkopaneelia lippulehdeksi.
Minä tuota mietin, mutta sitten katsoin Luken lajikekokeista "jaottelun satotason mukaan" . Niissä lienee ajatus verrata lajikkeita kehnommin kasvaneissa kokeissa ja parhaiten kasvaneissa kokeissa erikseen. Olen pitänyt valintaperusteena "alhainen taso" - suhdelukutuloksia. Samaa on ollut havaittavissa Ekonu-kokeissa, joissa kasvi joutuu kasvamaan luomuolouhteissa, heikommin tai hitaammin liukenevien ravinteiden voimin. Toisen lajittelun kun tekee ensisijaisesti liejusavella ja toissijaisesti savimaalla, niin omakohtaisesti oletan pääseväni lähimpään lopputulokseen. Kolmannen lajittelun teen vielä ykkösvyöhykkeen kokeista. Tuolla tavalla olen ainakin saanut näkyviin omia havaintoja.
Eli krooninen typenpuute, matala fosfori, liejusaven hapan pohjamaa ja kuivuudelle herkät etelärannikon aitosavilohkorinteet. Siinä on melko vaativa yhdistelmä lajikkeelle kuin lajikkeelle.
Calispero näyttäisi selviävän hengissä, vaikka olisi ylilannoitustilanteissa vaikeahoitoinen, mm. saattaa olla lakoherkkä. Calisperolta puuttuu härmänkesto, harvinaista nykyään, mutta härmä lienee melko helppo torjua kauppavalmisteilla.
Leijonaa en valmistellut aikanaan millään tavalla, olin kysymässä muuta lajiketta, ja kun sitä ei ollut, lyötiin esitteet eteen, että "peto vehnäksi". Lisäksi olisi pitänyt huomioida esitteestä "ruutukisan voittaja". Että menin kyllä halpaan, mainoksen uhri.
-SS-