http://yle.fi/uutiset/salakuvaajat_iskivat_navettaan_jokioisilla_-_naudat_likaisia_mutta_nayttavat_tyytyvaisilta/6968852

Ensin kuvattiin likaisella lantakäytävällä ja sitten siirryttiin ruokintapöydälle, olipas siinä järjestys.

OE;n sivustolla kerrottiin että kuvattavat eläimet olivat nuorempia eläimiä ja että maidontuotantoon käytetyt naudat olivat toisessa rakennuksessa; joko sinne ei päässyt tai sitten se oli uusi pihatto missä lehmillä oli hulppeat olosuhteet eikä ollut kuvattavaa.

^Samaa mieltä

Ja tuo ylempi kanssa hyvä kirjotus!

Kyllä maidosta ja tukea maksetaan kuitenkin hyvin jos on varaa maksaa tuollainen lypsyjärjestelmä kuin robotti on; siis hankintahintaan kun tulee lisäksi nuo lukuisat huollot ja asennuskiin maksaa varmaan jotain.

Lainaus käyttäjältä: Rusina - 23.11.13 - klo:09:09

yhtä asiaa vaan en ymmärrä;  että miksi ihmeessä tilan pitäisi valita kerralla käyttöön vain muutama sonni ? Se on kai ihan sama onko niitä 2 vai 20 kunhan ne on samalla sabluunalla valittu, kuitenkin kun jalostus on toisinaan niin epävarma tapa tuottaa haluamiaan eläimiä  ja lisäksi aikamoinen expertti tarvii olla että osaa valita justiinsa esim. holsteinsonnit noin 200 sonnin tarjonasta mitä kolmen toimijan kautta Suomeen on mahdollista saada että niitä olisi vain muutama? Jersyn kanssa tuo ehkä toimis, suomenkarjalla tulee sukusiitos vastaan ja tulee muuten holskuillakin helposti ainakin jossain vaiheessa.

Ayrshirstä jo kirjoitinkin kun on lempiaihe. Meille se on ykkösrotu, isäntä ei tykkää mustista, mulle ne on ok. Äykyistä on ollut pari lehtijuttua missä isäntäväki yllättyi ayrshiren hyvistä ominaisuuksista robottitiloille, niiden aktiivisuus, parempi sorkka-aines puolsi niiden hyvyyttä robottilehmäksi. Toinen tila oli harkinnut ayrshiren hävittämistä robotin tieltä mutta olivat osan jättäneet, nyt kokemusten jälkeen aikovat lisätä ayrshireä. Nämä robottikauppiaat ovat myös tehneet myyräntyötä ja uskotelleet asiakkailleen että ayrshire kannattaa sitten hävittää ja tätä neuvoa on etenkin punaisen merkin myyjät viljelleet. Se vaan kertoo sen että heidän koneensa on niin huono että se lypsää vain yhdentyyppisen lehmän maitoa.  Meille on yksi asia ollut alusta asti ainakin selvä että  jos meille robottilypsy joskus tulee niin se kone ei ole ainakaan punainen! Lehmätkään ei ole punasia vaan ruskea-valkoisia.

3-4 sonnia siksi että sukulaisuuksia lukuunottamatta kaikkia sonneja voidaan käyttää lähes kaikille rodun lehmille ja jalostus menee eteenpäin. Koska sonneilla ei varsinaisesti ole heikkouksia.

Eli käytössä olisi vaikka kolme huippuluokan sonnia kovalla arvosteluvarmuudella (näitähän siis on, ja holstein genomeillakin on aika hyvä varmuus). Yksi perityttää erityisen kovaa tuotosta ja lypsynopeutta ollen muutenkin hyvä, toisella esim. on vetimet vähän kauempana ja isommat, ja kolmannella terveysominaisuudet poikkeuksellisen hyvät. Kaikki joka tapauksessa rakenteeltaan ja jaloiltaan erinomaisia ja tuotos ja terveyskin plussalla.

Näin se jalostus etenee kautta linjan eikä niin että käytetään sonneja joilla puolet ominaisuuksista on miinuksella... Mikä on AY-puolella se suurin miinus. Parhaatkin AY-sonnit saavat turhan paljon selvästi alle satasen lukemia tärkeissä kohdissa. Meilläkin on monta hyvää ay-ensikkoa, joille on vaan tosi vaikea valita sonnia, kun haluaisi että se tytär on kaikin puolin parempi tai ainakin yhtä hyvä. Siis myös tuotokseltaan.

Samankaltaiseen tulokseen voidaan päästä jokatapauskessa vaikka sonneja olis 20 käytössä jos kuitenkin haetaan erityyppisiä ominaisuuksia mitä tuossa erittelit; vaikka sulla on se yksi kova terveyssonni käytössä nin ei ole mikään tae että juuri tämä sonni olis mitenkään vahva periyttäjä (muutenkin terveysominaisuudet periytyy heikosti). Jos taas on esimerkiksi kolme terveyssonnia, pari tuotossonnia sekä muutamia joilla on sekä käyttöomainaisuudet että poikimiset helppoja ja jotain muuta ja loput vaikka nuorsonneja niin maidontuotannon kannattavuuden kannalta ei ole merkitystä onko "tytärryhmiä" vai ei. Mustien kanssa tällainen muutaman sonnin-käytäntö voikin pelata ja sieltä holskujen jalostuksista tämä on Suomeen tuotukin, mutta ayrshiren kohdalla tuo muutaman sonnin käyttö ja isot tytärryhmät eivät vaan toimi. On kokeiltu ja haukannu paskaa; kun oli sellainen 10 tytärtä samasta sonnista ja pian huomasin että se ei ollutkaan ihan sitä mitä tarvittiin niin niitä on sitten hävitetty myymällä ja yksi meni teuraaksikin. Tästä oppineena vältän liian harvojen sonnien käyttöä ja hajautan riskiä usemmalla sonnilla. Ehdin kuitenkin huonoille tavoille jo oppia kun edelleen tavoittelen vähintään 3-5 tiineyttä per sonni mutta se ei ole enää sitä luokkaa että 10-15 tiineyttä/sonni.

Miksei jalostus etene ihan useammallakin sonnilla? mitäs jos tulee valittua ne muutama sonni ihan väärin? Suomessa eräs tunnettukin holsteinjalostaja oppi tämän kantapään kautta ja hänen melko isossa holsteinkarjassaan käytetään yhtä sonnia vain 4-8 annosta eli hänellä on hyvin laaja sonnivalikoima käytössä. Hän myös toteutti aikasemmin tätä pohjois-amerikan oppia ja huomasi sen toimimattomuuden. 

Sitä vielä piti tästä aiheesta jatkaa että kun semexin ohjestus on ollut myös että 4-5 sonnia kerralla/vuodessa  käyttöön, sisältääkö tuo nuorsonnit vai laitetaanko ne tuohon lisäksi? Periaatteessa meillä on Suomessa sellainen käytäntö että nuorsonneja pitäs käyttää sen verran että sonnilukua ei tarvi laskea, mutta itse olen vähän rajoittanut ettei ihan mitä sattuu.

Täällä ei ollenkaan vängätä roduista ja jalostuksesta, ja onhan se väärin. Pistän vähän henk. koht totuuksia esille niin saadaan asia käyntiin:

Ayshiren hienous on siinä että että on ollut saatavilla ja se ei ole kuollut heti kättelyssä vanhoissa parsinavetoissa. Hyvä Ay on kyllä parempi kuin huono holstein, mutta hyvissä olosuhteissa holstein on parempi maidontuottaja eikä pitoisuuseroa ole nimeksikään. Rasvassa jonkin verran, mutta ei siitä kummoisia makseta.

Mitä tulee AY:n jalostukseen, kanukkeja voi välillä kokeilla jos tissit viistää maata, mutta hain huvikseni parin VG:n sonnin tiedot kanadalaisesta tietokannasta jonka pitäisi kai suosia kanukkeja vähän kuin NTM suosii VG:N sonneja. No, esim. Buckarby on Kanadan jalostusarvoltaan (LPI, lifetime profit index) yhtä hyvä kuin mikä tahansa semexin sonni, ja paaaljon parempi kuin vaikka Huitin tähtioppilas Burdette. http://www.cdn.ca/query/detail_ge.php?breed=AY&country=USA&sex=M&regnum=100419568
"Puhtaan" AY:n vaaliminen on yhtä hämyä touhua kuin jonkun puolivillaisen koirarodun puhtauden fanaattinen vaaliminen.


Holsteinit on se rotu josta tulee maitoa ja joka kiertää robotilla. Ja kiusaa AY:ta vähemmän kavereitaan. Sen jalostuksesta näkemykseni on se että pariin sonniin kannattaa Huitin oppien tavoin keskittyä, mutta hyvään tulokseen pääsee varmasti niinkin että ottaa vaikka yhden sonnin Fabaa, yhden Semexiä ja yhden Altaa. Vähän saman kaltaisia, tasavahvoja ja huippuyksilöitä saisivat toki olla.

Jersey on uskoakseni selvästi ay:ta parempi elukka pieniin tiloihin sekä parsinavetoissa että pihatoissa. Sonnivasikoiden menekki on olematonta, mutta muuten se olisi optimaalinen rotu useimpiin suomen yli 15v vanhoihin navetoihin.


Ja kuulemani mukaan rodun vaihtaminen risteyttämällä toimii, ja erilaiset uhkailut tosien ja kolmanne polven risteytysten ongelmista eivät pidä paikkaansa. En ole varma miten hyvin tämä aina pitää kutinsa, mutta merkittävän osan äyskäreistä olen ajatellut kylmästi risteyttää mustaksi.

Komentoin vielä tätä ja ekaa sivua muutenkin:
yhtä asiaa vaan en ymmärrä;  että miksi ihmeessä tilan pitäisi valita kerralla käyttöön vain muutama sonni ? Se on kai ihan sama onko niitä 2 vai 20 kunhan ne on samalla sabluunalla valittu, kuitenkin kun jalostus on toisinaan niin epävarma tapa tuottaa haluamiaan eläimiä  ja lisäksi aikamoinen expertti tarvii olla että osaa valita justiinsa esim. holsteinsonnit noin 200 sonnin tarjonasta mitä kolmen toimijan kautta Suomeen on mahdollista saada että niitä olisi vain muutama? Jersyn kanssa tuo ehkä toimis, suomenkarjalla tulee sukusiitos vastaan ja tulee muuten holskuillakin helposti ainakin jossain vaiheessa.

Jerseyllä on se selvä ongelma että teruastamot eivät huoli sonnivasikoita, ne ovat vähän samanlaista ei-toivottua tavaraa kuin suomenkarjasonniset. Tanskassa on ollut jo pitkään käytäntö että jerseysonnivasikat tapetaan saman vuorokauden puolella syntymästä, myös luomutiloilla, kun ne on jalostettu niin puhtaiksi maitoeläimiksi että ei ole edes sonneista mitään kasvatustuloa tiloille. Luulis että holskuillakin on jo sama ongelma on ne niin muuttuneet rimpuloiksi että kohta niitäkin aletaan hinnoittelemaan alemmas. Siinä onkin  tilanteet muuttuneet kun aikoinaan friisiläisestä sai "liharotulisää".

Ayrshirstä jo kirjoitinkin kun on lempiaihe. Meille se on ykkösrotu, isäntä ei tykkää mustista, mulle ne on ok. Äykyistä on ollut pari lehtijuttua missä isäntäväki yllättyi ayrshiren hyvistä ominaisuuksista robottitiloille, niiden aktiivisuus, parempi sorkka-aines puolsi niiden hyvyyttä robottilehmäksi. Toinen tila oli harkinnut ayrshiren hävittämistä robotin tieltä mutta olivat osan jättäneet, nyt kokemusten jälkeen aikovat lisätä ayrshireä. Nämä robottikauppiaat ovat myös tehneet myyräntyötä ja uskotelleet asiakkailleen että ayrshire kannattaa sitten hävittää ja tätä neuvoa on etenkin punaisen merkin myyjät viljelleet. Se vaan kertoo sen että heidän koneensa on niin huono että se lypsää vain yhdentyyppisen lehmän maitoa.  Meille on yksi asia ollut alusta asti ainakin selvä että  jos meille robottilypsy joskus tulee niin se kone ei ole ainakaan punainen! Lehmätkään ei ole punasia vaan ruskea-valkoisia.

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 22.11.13 - klo:16:45

Näitä navetan rakennelmia kun mietitään ja usein kuuluu että ei yhden navetan komplekseja niin mun näkemys on täysin muuttunut. Eli aina kannattaa rakentaa yhden robon navetoita eli se reilu 60 eläintä. Suurin virhe tehdään että varaudutaan tulevaan mutta sitä ei saisi tehdä muutoin kun että kattoo että jokasuuntaan löytyy tasaista maata. Jos joku kysyy laajennuksia niin kopioi halleja vieriviereen ja kysyy että kuinka monta laajennusta kysyjä haluaa. Kuitenkin siis yhden kerran rakentaminen ei saa ylittää miljoonaa ja silloin kahden robon navetta ei käy. Tämä siksi että tukikatto tulee noin miljoonassa vastaan ja sen jälkeen joutuu rakentaa kovalla rahalla ja sitten toistan viellä itseäni eli mihinkään laajennuksiin ei varauduta vaan laajennukset tehdään sitten seuraavaan rakennukseen viereen...

Eijeijei. Yhtään investointitukieuroa, ympäristö- saati rakennuslupaa ei tule myöntää tuotantolaitoksen rakentamiseen ilman elinkeinosuunnitelmaa, jossa on yrityksen pitkän ajan strategia 50 vuoden jaksolla ja visio 100 vuoden jaksolla. Käytännössä lypsylehmien kohdalla navettarakennusta ei saa tehdä paikkaan, jossa sitä ei voi laajentaa vähintään 300 lypsäväiseksi, nimenomaan jatkamalla pituutta. Ja kaikki elukat pitää saada saman katon alle ja koko laitos on oltava automatisoitavissa. Muuten touhu on ihan oikea ympäristörikos ja resurssien kuten tonttimaan ja teräsbetonin tuhlaamista.

Oliks tää osittain provo vai ihan factua? Sitte jos navetta pitää olla sellainen että se pitäisi olla mahdollista jatkaa pituussuuntaan niin suunniteltu sijoituspaikka ei käy olleskaan. Kylhä sitä on miettinyt että jos nyt tehdään "vaan" yhden robon yksikkö niin sitten kun se on valmis niin se on jo pieni. Voi kiesus sentään, eihän me jaksetan kauhean montaa äpyliä kerralla kun nykyisessä yksikössä niitä ehtii hoitaa yksilönä niin sellasessa isossa yksilöt katoaa.

Tässä projektissa tulee olemaa varmaa enemmän pureksittavaa kun sitä etukäteen olettaa.

Voi voi sentään. Hyvä keskustelu meni tukialueväännöksi.

Olet oikeassa, lopetan tämän väännön; eihän tämä tukitilanne ole pohjoisen tuottajien "syytä". Tuet ovat neuvoteltu 1994 eli niistä on jo aika jättänyt, voisi niitäkin vähän päivittää vaan hiukan realistisempaan tasoon.

Tuosta C-alueesta; kaikki uudet navetta-avajaiset MT:ssä oli taas siellä C alueen perukoilla minne on meiltä noin 300 km eli aivan liian kauakana. Kyllä sitä tukea menee liikaa pohjoiseen kun tänne etelään ei juuri kukaan rakenna. Ihan muutama paikka oli tässä syksyllä etelässä avajaisilmoituksia ja sellainen parikymmentä C-alueella. Eikö ole yhtään hullunkurista että ruoka tuotetaan siellä missä pellot ovat huonompia ja viljelyolosuhteet muutenkin epäsuotuisammat ja lisäksi vielä kuluttajatkin kauempana? Ihmeellistä politiikkaa on, toivottavasti tähän tulisi joku korjaus ja onhan tuo tuotantotuki nyt remontissa ollut ja sellaista on väläytettykin että osa pohjoisen tuesta siirretään etelään mikä olisi todellakin pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Eihän tässä ole mitään järkeä ruokkia tällaista tilannetta että karjanpito loppuu etelässä tällaisestä eriarvoisuudesta johtuen ja vaikka meillä onkin täällä paremmat pellot jne.. niin tuotantokustannukset ovat myös yhtä korkeat ja lisäksi peltohehtaari on kalliimpaa (tällä alueella keskihinta taitaa olla jo 25 000 hujakoilla).

Juu tuo yhden robon navetta jos siihen päädytään niin sitä liisinki/vuokraus systeemiä tai ostetaan käytettynä; uutena on liian iso riski ja lehmää kohti on kuitenkin aika iso summa tapettavana.

Kiitos hyvistä havainnoista. Robottilypsy vaikuttaa muuten hyvältä mutta se siinä hiukan häiritsee että yhden robotin navetta on lehmää kohti kallisja sitten kahden robon navetassa on kaksi konetta huollettavaa (ja stressattavaa) ja muutenkin ne ovat kalliita kun ajatellaan että ollaan kuitekin B-tukialueella, kyllä sitä varmaan C-alueella lätkytellään roboilla mennen tullen ja kaikki hilavitkuttimet ruokintaankin vielä. 

Kaksi lypsytaitoista on, mutta tosiaan oma ylävartalo jumittaa toisinaan muutenkin aika paljon sen vasemman olkapään lisäksi. Kai sitä pitäis jotain muuta ammattia sitten miettiä, mutta näillä näkymin Suomessa ei ole muuta töitä kuin työnhaku jotenka siksi tätä maidontuotantoa vielä ja kun ei se isäntä raaski ainakaan lehmistä luopua. Vanha parsinavetta alkaa olla totaalisesti tienpäässä ja lisäksi 34 vuotta vanha lietesäiliö alkaa rapisee sisältäpäin että ei tässä oikein hyvä heilu.

Lainaus käyttäjältä: Imme - 21.11.13 - klo:15:03

Sellainen että lypsy ihanneoloissa menee tunnissa. Eli oheistöineen 2h. Eli ongelmien sattuessa 3h     

Takaalypsy faxt exitillä on mielestäni hinta nopeus suhteen edukkain.

lypsäjä poistuu liukkaasti takaovesta

* reps! 

Tuo takaalypsy olis varmaan tehokkain systeemi, mut olen kuullut siitä että lehmät pitää olla tosi tasakokoisia ettei pienemmät "karkaa" liian eteen lypsäjän ulottumattomiin. Muuten se vaikuttais mielenkiintoiselta, myös kalanruoto ok. Harmitaa vaan kun on lievä olkapäävamma jo ennestään että kuinka se asemalypsy sujuisi pitemmän päälle.
 
Isäntä on enempi robotin kannalla ja niin minäkin alan olla jo tuon  olkapään takia, MUTTA se työmäärähän ei vähene sillä mihinkään kun homma on vaan erilaista. Ja mikäli olen ymmärtänyt oikein niin riskejä on enemmän että homma haukkaa paskaa, mutta se riski on varmaa aina näis hommis.

Jääkö perheelle oikeesti aikaa automaattilypsytiloilla?

Lainaus käyttäjältä: Peurajussi - 16.11.13 - klo:08:16

Vedinkasto on nykyisellään klooriheksidiinipohjainen. Edellinen oli maitohapolla. Lavalin dippejä oli ennen mutta nekään ei ole enää vissiin jodipohjaisia. Nykyisessä on hyvää korkea glyserolipitoisuus, vedinten iho on alkanut parantua selvästi lavalin aineen jäljiltä. Jos sulla on HYVÄ tiedossa, laita vaikka yv.

Paskan ja turpeen desinfiointi kuulostaakin typerälle. Ajattelin vain että pH:n muuttaminen noin yleensä saattaisi ehkä vaikuttaa noihin ongelmiin. Navettaan kannan turvetta sen vuoksi että kulutus on huima kun kaikki nesteet imeytetään ja uutta rekkaa on odotettu muutama viikko. Pelkästään kutteripaaleilla menemällä saa kääntää maitotilin suoraan kutteritehtaalle.. 

Jodipitoisissa on se vika, että jodi kuivattaa ihoa.. lisäksi jodi "painuu purkin pohjalle" ja hapettuu/pilaantuu saadessaan happea tehottomaksi.. Pahin ongelma on siis se, että sitä "pohjalle painunutta" eli hyvin väkevää jodilientä laitetaan vetimiin -> iho suorastaan palaa kuivaksi ja se on paha juttu.

On olemassa jodipitoisia tuotteita, joissa jodi on "suojattua". Tällöin tuotteen todellinen teho säilyy pidempään -> jodipitoisuutta on voitu laskea ja purkkiin on saatu mahtumaan enemmän ihoa hoitavia aineita. Halvoissa jodipitoisissa jodia on ikään kuin "liikaa", koska valmistaja olettaa osan pilaantuvan jo purkissa  Jos se ei sitten kutenkaan pilaannu, niin iho kuivuu 

Jodi on siis tehokkain. On noissa muissakin tietysti tehoa tarpeeksi... pääasia on, että dippi/spray menee sinne minne pitääkin ja mahdollinen kalvo ehtii kovettumaan. Oleellista on tietysti sekin, että tissi ei ole ihan litimärkä kun kasto laitetaan. Mönjä joko peseytyy pois, tai vaihtoehtoisesti se koteloi likaveden vedinkanavaan- joka on tietysti pahin mahdollinen homma..

Näin juuri, jodilla ja jodillakin on jo tänäpäivänä eroa. Ollaankas käytelty kaikenlaisia aineita; niitä klooriheksidi-, maitohappopohjasia ja perinteisiä jodipohjaisia ja nyt käytetään tätä suojattua jodia. Niin tai näin vedinkastoaineita kantsis vaihella välillä ettei pöpöt totu siihen yhteen ja ainoaan.

Kun mietitään lypsykarjanpihaton rakentamista ja siis minkä lypsyjärjestelmän valitsee niin voisko kuvitella että työtunteja tulee suunnilleen sama määrä minkä lypsytavan valitsee?  Mitäs kokemuksia tai hyviä arvioita teillä tässä on? Kun työvoimaa on vain 1-2 henkilöä niin millainen navetta jotta selviää näin pienellä työvoimalla ilman että uupuu?

Tämä on paras jalostuskeskustelu ikinä mitä olen lukenut ja johtunee siitä että sitä ovat ylläpitäneet miehet jotka eivät ole liian "fanaattisia" suuntaan jos toiseen. Vaikka olen nainen niin mielestäni minulla on melko "miesmäiset" jalostustavoitteet; ei mitään ruusunpunaisia ideologioita vaan jalostus perustuu siihen että siitä täytyy olla taloudellista hyötyä, mutta mylös eläinten hyvinvointi otetaan huomioon eli vältän sonneja joilta paskoja jalkoja ja ylikorkeita maitoindeksejä - sillä näistä on enemmän työtä kuin tuloa.

Sonnivalinnan lisäksi käytän runsaasti emävalintaa eli tässä vaiheessa on emälinjat jo 12 vuoden ajalta tutut ja olen selvästi laittanut merkille että tietyt ominaisuudet periytyy emälinjoissa käytetään mitä tahansa sonnia ko. lehmäperheen edustajille. Keskikokoisessa karjassa tällainen pysyy vielä hanskassa mutta isommassa ei.

Kiinnostavia oli ensimmäiseltä sivulta ne näkökulmat missä jalostusta jopa sopivasti kyseenalaistetaan varsinkin jos taloudelliset näkökulmat ovat toissijaisia ja tämä ns. muoti-rakennejalostus "kanukeilla". Olen samoilla linjoilla että tämä "kanukkintoilu" on saanut Suomessa turhan isot siivet alleen ja mainokset sekä mielikuvat valtaavat alaa.

 Se on totta että on surkuhupaisaa että sonni jolla maito ja etenkin vkg-indeksi alle 80 niin sen tyttäret lypsää 11-tonnia - kyllähän niinkin voi olla - mutta kuinkahan moni ottaa sen huomioon että millaista tuotosta tälläinen lehmä PERIYTTÄÄ!

Rotukeskustelu on sellainen että tavallaan rodulla ei ole väliä, hyvä lehmä on hyvä rodusta huolimatta ja sama pätee huonoon lehmään. Olipa eräällä tilalla sellainen komea holsteinensikko jonka herumahuippu oli 8 kiloa päivässä, arvaatte varmaan että miten sille kävi. Jokainen rotu saisi olla omansa ja ayrshirekin pysyä ayrshirenä sillä sen määrä tippuu jatkuvasti holsteinin kustannuksella onko syynä VG;n "puna"- jalostus vaibmyös kovasti markkinoidut Kanadan ayrshiret jotka ovat tuoneet isojakin pettymyksiä tiloille. Ayrshire on nyt aika mahdottoman edessä vaikka se on hyvä all-round rotu mutta kun mikään taho ei jalosta sitä niin että se olisi hyvä ja tuottava ja mahdollisimman puhdas niin sen tulevaisuus on vain iso kysymysmerkki.

Vissiin siirtymäajatkin ovat aika pitkät että tässä ehtii jokunen tuhat jäädä eläkkeellekin sitä ennen.

Ihan turha sitä on miettiä niin kamalasti jos joku lehmä sairastuu. Sairastuuhan niitä ihmisiäkin vaikka on kuinka pitäisi itsensä kunnossa ja syö hyvin... Vähintään kerran vuodessa kunnon flunssa.
Jos siellä navetassa tuntuu olevan epätavallisen paljon ongelmia sairastumisen kanssa niin sitten pitää miettiä asioita uudestaan...

Alkuperäiseen aiheeseen: On niitä hyviäkin kokemuksia olemassa ns. huonoista ensikoista jotka on parantaneet huomattavasti seuraavalle kaudelle. Ja vastaavasti oli erittäin katkera kokemus hyvästä ensikosta joka lypsi älyttömän hyvin ja seuraavalla kaudella aloitti myös rajusti lypsäen pari kuukautta paljon, jonka jälkeen saikin laittaa autoon. Jalat loppui kun siirrytiin pihattoon. Tuotantosairaus iski jalkoihin...
Tällä hetkellä tosi tyytyväinen kun maitoa tulee tasaisen hyvin täysappeella eikä ole minkäänlaisia ruokinnallisia ongelmia...KOP KOP.
Pari isoa laatikkoa löytyis vanhenevia correct calsium ja pötsipotku pastoja jos joku tarvii

plussaa

Asiaa. Noinhan se taitaa olla, liikaa ei kannata nipottaa ja tiukkapiposesti suhtautua. Työltä menee mielekkyys jos jokaisen elukan hyvinvointi on iso huolenaihe. Mitä enemmän eläimiä sitä enemmän tulee panostaa rutiineihin että umpilehmille on omat paikat ja niiden ruokinta ja tarkkailu on rutiinihommaa, samoin poikineille tarvii olla joku hyväksi todettu systeemi jota noudatetaan. Tällöin yrittäjä itse rasittuu ja stressaantuu vähemmän.

Ollaan sikäli tavanomaisella tiellä kun Bovikalc ja muut "litkut" ovat käytössä vanhemmille lehmille. Lisäksi proppia annetaan kaikille poikimisen jälkeen ja jatketaan tarvittaessa, varsinkin ensikot tarvitsevat sitä enemmän kuin aikuiset lehmät jotka osaavat syödä riittävästi.

Alkuperäiseen aiheeseen: Jos ensikko lypsää taas yli sen mitä sen elimistö kestää, kun se on vielä keskenkasvuinen niin silloin voi käydä edellä kuvatulla tavalla. Jossakin KMVet lehdessä oli tästä, jossa kirjoittaja kertoi kyseessä olevan 2-krt poikineen "burn out". 


Nauta-lehdessä oli samasta tutkimuksesta, mutta eri näkökulmasta mikä vaikutti järkeenkäyvämmältä, en ole koko juttua vielä lukenut.