Julkistaloutemme on rakenteellisesti syvästi alijäämäinen, ja varsinainen väestön ikääntyminen on vasta edessä.
Siksi koko julkistaloutemme on käytävä armottoman kriittisesti läpi ja karsittava epätarkoituksenmukaisia menoja. Tämä koskee myös ja ehkä aivan erityisesti maatalouspolitiikkaa, jossa kunnostaudumme tällä hetkellä Euroopan avokätisimpänä tukien maksajana. Maatalouspolitiikkamme on selvästikin nukkunut samanlaista Ruususen unta kuin työmarkkinamme. Heikot hallituksemme eivät ole uskaltaneet toteuttaa sellaisia reformeja, joilla saamme itsellemme kestävän ja kannattavan maatalouden. Veronmaksajien rahallinen tuki yhtä maatalouden työllistä kohden on uskomattomat 30-40 tuhatta euroa per vuosi.
Olen saanut myös muutamia tukiviestejä ja puheluja suurten tilojen omistajilta, suurtuottajilta, jotka ovat suorastaan kehuneet artikkeliani. Tukijärjestelmässämme on mitä ilmeisimmin ominaisuuksia, jotka estävät tilojen ja sitä kautta tuottavuuden kasvua. Ilmeisesti ainakin luonnonhaittakorvaus toimii juuri näin, koska se laskee portaittain tilakoon kasvaessa. Tämä on tietysti aivan epätarkoituksenmukaista.
Olemme auttamatta jäljessä muita pohjoismaita tilakoon kasvattamisessa ja että tukipolitiikkamme on tähän syypää. Aluepoliittisista syistä on haluttu tuottavuudenkin kustannuksella ylläpitää suurta määrää pieniä ja elinkelvottomia tiloja Pohjois-Suomessa. Kannattamatonta tuotantoa pitää uskaltaa ajaa alas, ilmeisesti erityisesti Pohjois-Suomesta.
Hömppäperustelu on usein se, että maatalous ”työllistää”. Sehän siinä onkin vikana. Se työllistää aivan liikaa työkykyisiä ihmisiä kannattamattomaan tuotantoon, joka vaatii veronmaksajain tukea. Meillä on ylipäänsä aivan liian vähän aktiivisiä työikäisiä työllisiä, jotta julkistaloutemme voitaisiin rahoittaa.
Maataloustukikeskustelussa näyttää monille olevan myös aivan uutta sellainen ajatus, että maataloustuki on jostain muualta pois. Meillä on huutava pula julkisista resursseista ja se tulee pahenemaan edelleen. Onko todella niin, että sokerijuurikkaan kuljetustuki ja maatalouden lomitustuki ovat tärkeämpiä kuin Helsingin Yliopiston resurssit? Kuin lastensuojelu? Kuin takuueläkeläisen elintaso? Kuin poliisin resurssit? Kuin päihdeäitien hoito? Kuin ammattikoulujen opettajien määrä? Kuin puolustusvoimien hankinnat? Kuin työnvälityksen resurssit? Kuin päiväkotien opettajien määrä? Kuin vanhainkotien hoitajien määrä? Kuin työnteon kannustimet?
-Juhana Vartiainen
https://juhanavartiainen.fi/2017/maatalouspolitiikka-tarvitsee-aimo-ravistelun/